Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Missä on Miihkali?» »Eikö hän ole täällä? No, sitten hän rientää leiriin.» Mutta Yrjö vastasi: »Täällä häntä ei ole ja vielä vähemmin hän pääsee leiriin, sillä siellä on kaikki lopussa ja hukassa.» »Piiritettiinkö meidät sitte?» »Venäläiset tulivat», kertoi Yrjö, »ratsu- ja jalkaväkeä tuhansittain. Me tunkeuduimme heidän riviensä läpi, mutta moni jäi taistelukentälle ainiaaksi.
Miihkali kyllä ymmärsi, miten vaikeaa tehtävää hänelle tarjottiin, ja vastasi kierrellen: »Kun tämä hädän aika, joka seisoo niin mahtavana edessämme, toisessa kädessä tuomion pasuuna ja toisessa sodan vitsaus, kun sekään ei voi pitää meitä koossa, mitäpä sitte yksi kuolevainen ihminen voisi?»
Miihkali laski kätensä, jossa paperi oli, vaipumaan, katsoi kummastellen molempia kumppaneja ja sanoi: »Miksi pitää valheen saada esteettömästi kävellä, niinkuin olisi rehellinenkin mies?»
»Hiljaa ja vaiti, ettekö näe, että pappi jo tulee?» kuiskasi Antero, ja oikeassa hän olikin. Synkän ja vakavan näköisenä lähestyi Miihkali sekä seisattui Anteron ja hänen uhrinsa eteen. Arpin polvet vapisivat; hän alkoi sovitella sormiansa ristiin.
Kirkkoherrakin rupesi häntä kehottamaan, vaan Miihkali vielä vastusti: »Vaikkapa minun onnistuisikin saada heidät palaamaan Lybeckerin luo, mutta jos hän ei kuitenkaan uskalla ryhtyä taisteluun vihollista vastaan, vaan yhä peloissaan harhailee ja estää meitä kaikkiakin maatamme suojelemasta, niin mitä olemme sitte voittaneet? Emme niin mitään, pelkään minä.»
Mutta tulkaa nyt ruhtinas Galitsinin luo, hän tarvitsee teitä muuhun.» Upseeri lähti astumaan ja Miihkali seurasi häntä leirin toiselle puolelle. Vankien aikeet. »Mitähän tuo tahtoi?» kysyi Aabel, katsoen pois meneviä. »En tiedä», vastasi Simo myöskin kummastellen. »Voi, miten paljo kysymyksiä kiertelee mielessäni, mutta kukapa niihin voi vastata ainoaankaan.»
»Laulammeko tänä iltana yhdessä?» kysyi Elina viimein. »Lauluako?» toisteli Miihkali hajamielisesti. »Niin, niinkuin ennen lauloimme. Minusta tuntuu niin oudolta ajatella, ett'emme ole vielä kertaakaan laulaneet täällä. Ennen kului tuskin yhtään iltaa, jona emme olisi itseämme sillä ilahuttaneet. Sinun suuri kanteleesi kaikuu niin kauniisti, tule laulamaan!»
Minulla ei ole koskaan sitä ollut.» Elina ja Miihkali palasivat heidän luoksensa, ja Miihkali kysyi: »Mitä arvelet, Elias, eikö meidän pitäisi kohta jo palata?» »Kyllä minä olen valmis», vastasi hän. Maija Liisa löi ihmeissään kätensä yhteen, huudahtaen: »Ilmanko ruokaa ja lepoa! Sanokaa te, rouva Elina, ett'eivät he saa niin lähteä.
Nyt vieraat taas puhelivat keskenään ja Miihkali oli erottavinaan heidän sanojansa. »Jos ja taas jos, toinen toisensa päällä ja jälkeen», sanoi nahkapaitainen. »Niin», sanoi nainen, »kaikkien täytyy joutua pois ja poissa ovat vanhat.» Mies nyykäytti päätään ja vastasi: »Mutta jotakin ovat he kaikki tehneet, ennenkuin pois menivät.»
»Ja tätä hän uskaltaa kuulutella täällä meidän keskellämme, jotka taistelemme ja kuolemme kuninkaan puolesta!» huusi Miihkali. »Kaikkea uskalletaan, mitä kerran jaksetaan», virkkoi Elias. »Mutta luehan, niin kuulemme, mitä vielä uskaltavat.»
Päivän Sana
Muut Etsivät