Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Toinen heistä oli Alli talonpojan vaatteissa ja toinen Iikka tavallisessa puvussaan. Alli meni niin syrjään kuin saattoi, Miihkali seurasi häntä, ja he kävivät istumaan kaatuneen puun rungolle. Tyttöä ei näyttänyt kukaan tuntevan.
Miihkali seurasi sitä ajatussuuntaa, jonka juuri äsken puhellessaan Eliaksen kanssa oli saanut, ja vastasi: »Minä katson ainoastaan yhtä asiaa, ja se on velvollisuus; se velvollisuus on minulla miekassani. Missä asti kävit?» kysyi hän Yrjöltä. »Korpilahdella asti.» »Mitä kuuluu?» »Kaikilla järvien rannoilla vilkas elämä.
Alli ei pitänyt lukua hänestä, mutta hänen huutonsa oli kuitenkin tunkeutunut hänen sieluunsa. Kasvot kalpeina ja jäykistyneinä huusi hän: »Miihkali!» ja läksi juoksemaan tulta kohti. Levottomuus joudutti hänen askeleitansa, mutta eipä hän pitkälle ehtinyt, kun vastaan sattui venäläinen upseeri, paljas miekka kädessä.
Miihkali seisoi aivan liikahtamatta, vaan kuitenkin näkyi niin selvästi hänessä elävä ja kuohuva voima, kun hän vastasi: »Taistelun ikävä se tuo liekkiä sydämeeni ja silmiini, ja silmäni vain sanovat, mitä mieleni ajattelee.» »Mitäs sinä sitte ajattelet?» kysyi Elina. »Minä en sinua ymmärrä.» »Minä aion seurata muita taisteluun ja pysyä siellä niin kauan, kun sotaa kestää.»
Ruhtinas astuskeli liikutettuna edestakaisin, vaan pysähtyi sitten Miihkalin eteen. »Te saatatte», sanoi hän, »kertoa kaikki, mitä olette kuullut. Minä en tahdo enkä voi salata mitään.» Miihkali kääntyi Allin puoleen. »Armollinen herra sanoo tutkivansa asian ja tekevänsä, mitä voi. Jos vangit vielä elävät, pääsevät he vapaiksi. Huomenna saatte kuulla enemmän.»
Miehet katsoivat vaiti heidän lähtöänsä, mutta kun he ehtivät niin etäälle, ett'ei puhe enää heihin kuulunut, sanoi Miihkali Yrjölle: »Ei sinun olisi pitänyt ottaa lapsia kanssasi.» »Pojat itse tahtoivat tulla», vastasi Yrjö. »En minä heistä tiennyt, ennenkuin puoli matkalla, jossa he tavoittivat minut, ja äiti tuli kuin pilvistä pudoten juuri tuossa rannalla, kun läksimme tänne soutamaan.
Mistä ei ennen kukaan päässyt luvatta ohi, se paikka on nyt vihollisella ja siitä tie avoinna sen kulkea läpi koko maan. Meidän valtamme on loppunut Suomen sydämestä.» »Mutta ei heidän pidä saada rauhaa nauttia siitä voitosta?» »Ei, ei yhtään rauhaa yöllä eikä päivällä. Maa on meidän!» sanoivat miehet joka taholta. »Tahdotteko kaikki samoin?» kysyi Miihkali. »Tahdomme!» vastattiin raikkaasti.
Lybecker onkin lemmon vetelys, mutta sinnehän meidän kuitenkin pitää mennä.» »Mitä sitte on tapahtunut?» kysyi Miihkali hypähtäen seisomaan. »Kaikki käy nurin päin», jatkoi Yrjö, »jos näin käy edelleenkin.
Mutta Antero otti tuopin maasta, meni Miihkalin luo, joka istui aivan liikkumatta, ja sanoi: »Armollinen herra, te olette hyvin onnellinen ja ihan musta. Minunkin sieluni on musta.» Miihkali katsahti häneen. »Onneton, mitä sinä täällä teet ja mitä tahdot?» »Minun ei olisi pitänyt syntyä.» »On paljon muitakin, joiden ei olisi pitänyt syntyä.»
Kohtapa hänet kuitenkin pysäytti Miihkali, joka nyt oli häntä lähinnä: »Kuinka voitte luullakaan kuninkaan olevan täällä?» »Missäpä hän olisi, ell'ei omien miestensä luona? Ovathan nämä kuninkaan miehiä. Jospa olisin löytänyt teidät ennen! Mutta nyt minun pitää mennä kuninkaan luo.» »Kuningas on kaukana täältä, poissa vieraassa maassa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät