United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ville kai sen tiesi, joka oli itse monta kertaa ajanut... Kyllä oli hyvä mies tämä Ville, kun neuvoi kaikkia ja näytteli ... mihinkähän olisivat joutuneet täällä vieraalla maalla ihan oudot, jos eivät olisi Viileä tavanneet! ei toki olisi tullut heidän elämästään ei kerrassa mitään ... ei toki kerrassa mitään. Puoleen alkoi tulla jo päivä, ja ikkunoiden edestä kohosivat vähitellen verhot.
Mihinkähän minä tuon kaapin sijoittanen, se sietäisi saada johonkin kuivempaan paikkaan, muuten se tuolla ulkohuoneilla turpuu ja longistelee liimauksistaan. Tarvitsisko siinä Aapeli usein käydä? kysyi isäntä. En minä hänessä tarvitse käydä tuskin kuukausiin, kun siellä ei ole paljon mitään pitämistä, selitti Aapeli, joka oli uuden rengin nimi.
Kyllä siitä moni taisi säikähtää. Minä erään toverin kanssa pidimme pientä kestiä kanan munilla ja viinipullolla, emmekä olleet asiasta paljon tietävinämmekään, käskimmehän vaan "pelmannin" soittamaan Porilaisten marssia. Eräs meidän komppanian miehistä sanoi tovereilleen: Mihinkähän nyt mennään, kun maa noin tuljuu?
En suinkaan, Jumala varjelkoon minua semmoisesta, sanoi kardinaali; mutta mihinkähän aikaan hän mahtoi olla luonanne? Oh; senpä voin Teidän ylhäisyydellenne sanoa; sillä kun hän tuli, havaitsin kellon olevan puoli kymmenen, vaikka luulin sen jo olevan enemmän. Ja mihin aikaan lähti hän hotellistanne? Kello puoli yksitoista: siis tunti jälkeen tapahtuman.
Sitten hän siirtyi hiljaa lähemmäksi puhetoveriaan. Mihinkähän se, minun kyydittäväni nyt iltamassa katosi? kysäisi hän. Se on toisten pikku tyttöjen kanssa tuolla kamarissa. Pikku tytöksikö se Miinakin vielä arvataan. Niin se tämän talon isäntä arvaa ja suojelee kaikki nämä tyttönsä hyvin tarkasti. Eikö se ketään suvaitse?
Varikset he kyllä tunsivat, ne kun niin rumasti rääkkyivät. Ja harakat myös. Mutta noita pienempiä oli niin vaikea eroittaa toisistaan. Näyttivät juuri yhtä suurilta kaikki ja yhden värisiäkin ne olivat. Maassa sirkat sirisivät. »Mutta jos täällä on sammakoita, taikka sisiliskoja, taikka käärmeitä.» Olga katseli arasti nurmea eikä tahtonut uskaltaa astua eteenpäin. »Huiui! Mihinkähän minä poljin?
Ainoa surkea varmuus oli, ettei yksikään heistä ollut kestänyt taistelussa. Mihinkähän erämaan kolkkaan he nyt kätkenevät itsensä ja häpeänsä? Jo rupesi päivä kallistumaan iltapuolelle, ja oltiin lähtemäisillään kukin kotiinpäin. Mutta ei, ei vielä. Tuolla kaukana tiellä näkyi outoja ratsastajia. Keitä he lienevät? Kenraali Buddenbrock! Tunnen hänet, ilmoitti eräs vanhanpuoleinen talonpoika.
Mutta pikkutytöt eivät liikahtaneet paikaltaankaan, eikä äiti välittänyt heistä sen enempää. He jäivät seisomaan siihen silmät suurina ja heristetyin korvin. "Te tiedätte, mikä onnettomuus meille on tapahtunut", sanoi äiti. "Meillä oli kyllä tarpeeksi murhetta ennenkin! Herra Jumala, mihinkähän me nyt joudumme?" Hänkin puhkesi itkuun, ja hän itki niin, ett'ei voinut puhua.
Laskien kannikan kivelle ryhtyi ukko kääntelemään ja katselemaan valkoista leipää. Vaan jopa on siinä hienoa ja hilpeätä leipää, jopa on siinä jumalanvilja, mihinkähän tuon panisi, että oikein säilyisi särkymättä ja murenematta. Ettekö syö? Lapsilleni säästän sairaita ovat, siitä paranevat. Saattaa tämmöinen vanha koni petäjäistäkin purra. Petäjäistä? Näyttäkää. Onko tuo petäjäistä?
Jussi selitti: »Pitää sitä ukko Hyväristä varten tuoda. Aijoin ottaa tuon pullon mukaan, jotta ei tarvitsisi uutta pulloa ostaa, vaan kun siinä on tuota entistä ...» Hetken kuluttua hän lisäsi: »Mihinkähän tuon entisen panisi?» Antti epäröi. Hän yritti toki varovasti, kierrellen: »Mihinkäpäs sen viinan osannee panna!» Kauvan siinä saivat he kierrellä.