Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Erkin äiti, hän puhuu Jumalasta niin kauniisti, että minun aivan tekee mieli tulla hyväksi tytöksi. Hänellä on niin kauniit silmät», lisäsi hän miettivästi. »Ja Erkillä on kanssa», jatkoi hän iloisemmin. »Tiedätkö Maija, kun me tulemme isoiksi, niin menemme naimisiin.» »Vai on se jo tuumattu.» »Jo-o. En minä kuitenkaan ole hänelle siitä vielä puhunut, mutta kyllä puhun, kunhan joudan.
Jean hymyili peittelemättä, katsoi petollisilla silmillään vieraihin, nykäytti olkapäitään ja osoitti herransa tuolin takana otsaansa, ja miettivästi heilutti päätään. Hornista alkoi tuntua hyvin vastenmieliseltä täällä olo. Hän katsoi Martinoviin, mutta häntä ei tämä näyttänyt vähääkään haittaavan. Me olemme olleet päivällisellä Darja Mihailovnan luona, sanoi hän aivan levollisesti.
Wappu viittasi Joosepille että hän ottaisi pois maljan ja jäi itse istumaan, ett'ei häiritsisi sairasta. Jooseppi katseli häntä miettivästi hänen istuessaan vuoteen reunalla sairas tyttö sylissään. Sinä olet kaunis tyttö, sanoi hän rehellisesti, vahinko vaan että olet niin rajuluontoinen! Hieno puna lensi Wapun poskille, kun hän kuuli nämä sanat.
Nalle nyykäytti päätään hänelle miettivästi ja ymmärtävästi. Mutta kun hän pelkäsi tupakansavua eikä tiennyt vielä oikein, mitä kohden Matti tähtäili, hän pysyi toistaiseksi vielä rauhallisena paikoillaan. Mutta sitten otti Matti viulunsa ja rupesi kaikkein hilpeintä hollolanpolskaa laskettelemaan. Jo ymmärsi Nallekin ja karkasi heti kahdelle käpälelle.
Hän otti ne ylös, katseli niitä miettivästi kotvasen, huokasi ja sitoi ne sitten huolellisesti huivinsa nurkkaan. Nämä rahat, jotka nyt tekivät mahdolliseksi hänen pakonsa, olivat viimeinen osoite hänen äiti-vainajansa suuresta hellyydestä ja rakkaudesta.
Silloin minä suullisesti myös kerron sinulle kaikki ne omituiset asianhaarat, jotka saattoivat minut tekemään tämän sinun mielestäsi ehkä liian pikaisen päätöksen. Toivoen, että en ole menettänyt sinun luottamustasi ja että tulevaisuus on näyttävä minun vaalini onnelliseksi, olen sinun kuuliainen poikasi Erik." Hm, sanoi vanhus, rummutti pöytää ja katsoi miettivästi eteensä.
En saanut, vastasi emäntä, sillä hän puhui niin kummallisen sekavasti, väliin hän sinutteli, väliin teititteli, ja pani aina joukkoon sellaisia outoja sanoja, että minua kauhisti. Se on kovin merkillistä, lausui Sunkreini miettivästi. Kas kuinka se taas sairastaa, huomautti isäntä. Pitää katsoa häntä, sanoi emäntä ja otti päresoihdun pihdistä käteensä.
Senpä vuoksi minä kyselen juuri. Tietysti hän on vaimoni puolella, väitti Antti väsyneesti. Tietysti näkee hän minussa vihollisen. Sitä en usko oikein, väitti Soisalo. Tuossa katseessa oli jotakin muuta. Mitä sitten? Mielenkiintoa ja vahingon-iloa, eritteli Soisalo miettivästi saamaansa vaikutusta. Kenties rakkauttakin. Rakkautta? kysyi Antti hämmästyneenä. Ja ketä kohtaan?
"Kuules nyt, tyttö, onko teillä todellakin", kysyi hän, "niin ylellisesti kalliita perunoita, kun sinä kesäkuun lopulla, se on kesäkuun lopulla, niillä tukit kerjäläiskakarain likaiset suut". Nämät sanat eivät kuuluneet torumiselta, rouva puhui sangen vitkaan ja miettivästi, mutta painolla. Kuului, että hän oli tottunut kaikessa ystävyydessä oikaisemaan kansaa.
Kuin hänen nyt oli lähetettävä se Noakin arkki, joksi naapurit sitä leikillä sanoivat, asemalle noutamaan poikaa ja hänen vaimoansa, löi hän käsiään yhteen ja sanoi miettivästi: niin, kaunis tuo ei kyllä ole, mutta minkäpä sille tekee; enhän minä nyt mistä voi yht'äkkiä ostaa uusia vaunuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät