Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
»Vai niin, hän, meidän Anteromme», sanoi Elias miettivästi. »Ehkäpä kyllä. Hänen tiensähän on jo kauan kulkenut alaspäin.» »Ei häntä vielä saa tuomita; häntä on ensin kuulusteltava», sanoi Miihkali. »Hän pysyy siellä, jossa häntä ei voida kuulustella», vastusti talonpoika.
»Mutta vielä olisi tiedusteltava», sanoi Kaarle herttua miettivästi, »millainen Croyen neidin mieli on tätä onnellista retkeilijää kohtaan.»
Ja vaikka Gabriel heti käänsi silmänsä muuanne, oli Henrik tuossa miettivästi pysähtyneessä katseessa ehtinyt nähdä elävän, syvän, riemuitsevan hämmästyksen. Kun Henrik matkusti takasin Riihimäeltä, oli väentulva koululaisten tähden rautatiellä hyvin suuri. Ei ollut enää kuin muutama päivä lukukauden alkuun. Ja kuitenkaan ei Henrik ollut vielä varma tunneistaan.
»Jos tuo nyt totta olisi, niin on Viljo varmaan se rouvan omena», sanoi Maija ja myhähti. »Niin», sanoi Eevi miettivästi, »hänhän on ainoa iloni täällä.» Mutta sitä sanoessaan tunsi hän, ettei Maijan selitys häntä tyydyttänyt.
Hän istui keinutuolissa niska patjaa vasten, ja kun hän kumartui asennostaan eteenpäin ja jutteli innoissaan, muodostui hänen vaaleihin kasvoihinsa pari hymykuoppaa, joilla tuskin oli mitään tekemistä lemmentunteiden kanssa. »Niin, niin», myönteli Jakob miettivästi, »olenhan minäkin vähän säästöjä koonnut ... ja usein on ollut sangen vaikea ratkaista, minne ne sijoittaa.
»Ja ketä sinä Aucharnista etsit?» kysyi Glenuren Colin Roy Campbell, eli n. s. »Punainen Kettu», sillä, seisauttamani mies oli juuri hän. »Sitä miestä, joka asuu siellä», vastasin. »Glensin Jamesia», virkkoi Glenure miettivästi ja jatkoi sitten lakimiehelle: »Onkohan poika keräilemässä hänen väkeään, vai mitä arvelette?»
Everstiluutnantti ilmoitti tämän käskyn henkikaartilaiselle, joka sitten ratsasti täyttä laukkaa edelle. Kuningatar itse ajoi hiljaista juoksua ja katseli miettivästi niitä kauniita näkö-aloja, jotka levenivät hänen silmiensä eteen.
Auringon paiste oli kerrassaan kadonnut järveltä, aallot kuohuivat korkeina ja raivoisina. Mitä elämä oli niin itsepäisesti riistänyt häneltä: saada rakastaa ja olla rakastettu, sen oli tuo kaunis, vähäarvoinen nainen saavuttanut täysin määrin. Mikä hän oikeastaan olikaan naisiansa? Martinov arveli, ett'ei... Vapaaherra vanhus nousi hitaasti ja katsoi miettivästi tyttäreensä.
Ernest pysähtyi tuokioksi ja katseli everstiä miettivästi, miten hänen kasvonsa olivat synkistyneet ja vihasta vääntyneet, miten hänen rintansa aaltoili, ruumiinsa vavahteli ja hervottomat valkoiset kätensä vuoroin pusertuivat nyrkkiin ja aukenivat. »Mutta näyttää siltä, että teillä on vielä jotakin sanottavaa, ja minä annan teille tilaisuuden. Olen syyttänyt teidän luokkaanne.
Silloin alkoi Juho taasen miettivästi, melkein uneksien: "milloinkahan se päivä valkenee, kun Suomi levossa saa parannella syviä haavojansa ja sitten vihdoinkin elää poikiensa vaurastumiseksi, rauhan toimissa, sivistyäksensä. Kuka rohkenee toivoa sitä aikaa, jolloin Suomi, jalon Ruotsin arvollisena veljenä, saa käydä sen rinnalla veljellisessä yhteydessä totuuteen ja valoon?
Päivän Sana
Muut Etsivät