Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Sinä näytät kiehuvan yli laitasi sekä tartut pataan, mistä korvasta vaan saat kiinni... Ensinhän oli puhe siitä, että minä pidän huonosti sanani pohjoiseenmenosta, ja nyt taas suolavenheestä. Kummastako minun pitää puhua?" Hän ei vastannut, vaan alkoi liekuttaa kehtoa. "Näetkös, Saara!" sanoi hän jonkun aikaa mietittyään, "minä annan sinun tahtosi tapahtua prikin suhteen.
Mutta tarkemmin mietittyään hän ei uskaltanut tehdä semmoista ehdotusta miehelle, joka sekä ikänsä että virkansa puolesta oli pelkuri, jonka mielestä oman luostarin turvallisuuden valvominen oli pyhin velvollisuus ja joka vapisi, kun vain Ardenni-vuoriston Metsäkarjun nimeäkin mainittiin.
»Minä en tahdo auttaa minkäänlaista hurjistelua.» »Hm, minun liikettänikö sinä et suvaitse?» »Ei. Minä en suvaitse sinua.» »Sinä et siis tahdo.» »En.» Kuin Holt jonkun aikaa mietittyään taas alkoi puhua, oli hänen äänensä epävarma. »Minä en olisi koskaan voinut kääntyä kenenkään muun vastustajani puoleen tämmöisellä rukouksella.
Se on kertova sinulle, että maailma on ollut minulle raskas, ylen raskas, ja että olen iloinen kuin vapautettu lintu saadessani sen ijäksi jättää.» »Oli aika», hän lisäsi hetken mietittyään, »jolloin toivoin saavani viimeisen leposijani erään pienen kirkon vierellä Ruijassa; mutta nyt minä uskon, ettei paikka mitään merkitse ja että voin levätä yhtä rauhallisesti täälläkin.»
"Entä hänen vaimonsa?" kysyi rouva neuvoksetar mietittyään hetkisen aikaa. "Kuinka kestää hän suuren vahinkonsa?" "Kuten kunnon hurskaan vaimon sopii", vastasi palvelija. "Selvästi voi havainta syvän surun hänen kalpeista kasvoistansa, mutta hän ei itke eikä valita, vaan ottaa kärsivällisesti ja nöyrästi vastaan koetuksen. Ja Vilhokin, hänen poikansa, on ihmeen järjekäs.
Mutta asia, sen tiedätte itsekin, on sitä laatua luonnostaan, että minä en voi piikojani teille vaimoksi väkisten pakoittaa. Tiedätte sen ett'ei meillä pidetä orjia, joita isäntä naittaisi, kenelle tahtoisi." "Kyllähän minä sen sanomattannekin tiedän, vaan kun suuttuu niin sitä suuttuu." Hiukan mietittyään hän lisäsi: "te lupasitte ajaa minun pois paikalla talostanne äsken."
Tapaus, yksinäisen vaimon kuolema, oli nähtävästi kuitenkin koskenut isäntäänkin kipeästi, niinkuin näytti, sillä jonkun aikaa mietittyään ja piippua vedeltyään virkkoi hän: Se tuo vain tinkii välistä mieleen tulemaan, ettei tainnut olla omassa vallassaan senkään kuolema ... vai mitenhän lienee sekin kohta.
"Sepä on ihmettä, kun on kerran ne kuntaansa saanut", huudahtivat miehet yhteen ääneen. Vähän mietittyään jatkoi sitten vanhempi: "meillä niistä ei ainakaan vahinkoa olisi, vaan sulaa hyötyä. Meillä, näette sen, saadaan toisinaan hyvinkin runsaasti merestä kaloja." "Eivätkös kalat sitte käy muutoin kaupaksi kuin markkinoilla?"
Siitä sitten rouva läksi pois kyökistä ja ensityökseen Elsan kanssa tuumimaan, "miten olla ja elää nyt, kun Katri hyötöhyviään ennen aikojaan aikoo pois matkustaa." Elsallekin sellainen hiukan huoleksi nakkasi. Vähän mietittyään sanoi hän: "Mitähän olisi, jos mummo tulisi niin kauvaksi, kuin ennättää kuulustaa tointa."
Loppuun päästyään hän pitkin mietittyään näytti tehneen päätöksensä. Hän koetti sitte sauvansa varassa kävellä huoneessaan edestakaisin, mutta sekin kävi kömpelösti. Vihdoin hän heittäytyi sohvalle. Ester tuli kohta hänen luokseen. Nyt vasta Arnold huomasi hänen tilansa. Nyt päästät minut kai mielelläsi? sanoi Ester melkein ylpeästi. Ei, sitä en tahtoisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät