Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Enkö minä siis teidän mielestänne ollenkaan kuulu yhteiskuntaan? Kyllä, rouvaseni, mutta teidän muotonne eivät kuulu siihen. Siihen tapaan jatkui keskustelu. Johannes tunsi itsensä tuiki yksinäiseksi. Siinä se oli taas! Hän joutui aina suuremmassa seurassa hämilleen. Tällä kertaa oli siihen hiukan syynä myös hänen puutteellinen kielitaitonsa.
"Jokainenhan voi nähdä Ambrosen olevan syyttömän. Hirveä synti on, herra, lähettää häntä takaisin vankeuteen. Eikö niin teidänkin mielestänne?" Jos minä olisin tunnustanut, mitä minä ajattelin, niin olisin sanonut, että Ambrose minun mielestäni ei ole osottanut mitään, paitsi että hän erinomaisessa määrässä voipi malttaa mielensä. Mutta mahdotointa oli tunnustaa tätä pienelle ystävättärelleni.
Sitten lisäsi hän hymyillen: "taidanpa mielestänne puhua yhtä tyystin, kuin jos olisi kysymys suostumuskirjasta, mutta asian laita kumminkin lienee semmoinen, kuin sanoin." – Tämä myönnettiin. – "Mutta siitä syystä minä niin tyystisti puhun, koska tahtoisin, että sinulla olisi sama ajatus kuin minullakin.
"En koskaan." "Eikö teidän mielestänne teillä koskaan ole ikävä kotonanne pappilassa?" "Ei." "Mutta mitä te oikeastaan toimitatte siellä koko pitkän päivän?" "Mitäkö minä toimitan?" sanoi Aino, ja katsahti ensi kerran ylioppilaasen hymyillen, sillä hän ei ollut koskaan kuullut niin kummallista kysymystä. "Niin, onhan siellä paljonkin toimittamista.
Tässä hän pudisti kättäni; ei niinkuin tavallisesti, vaan seisoen etäällä minusta ja nostaen kättäni ylös ja alas niinkuin pumpun tankoa, jota hän hiukan pelkäsi. "Ja miltä me mielestänne näytämme, Master Copperfield Mister aioin sanoa?" liehitteli Uriah. "Eikö Mr. Wickfield ole mielestänne kukoistava, Sir?
Mutta tunnustakaa, että te arvostelette ihmisiä niin, että ne teidän mielestänne ovat kovasti typeriä, ja ajattelette, että mitähän tuokin puhuu, kun se ei kuitenkaan mitään ymmärrä.
"Mutta kunnianne?" sanoi upsieri. "Oletteko ajatelleet sitä, että kymmenen vuoden orjuus Tunis'issa ei vastaa kymmenettä osaa sitä häpeää, jonka kaleri-orjan kahleet yhdessä tiimassa saattavat päällenne?" "Kunniani!" vastasi pappi hymyillen. "Onko mielestänne kunniani todella vaarassa? Ihmisten edessä olen kentiesi häväistynä; mutta ei niinkään.
"Sallikaa kysyäni, neiti, missä tapauksessa teidän mielestänne sivistynyt mies on saanut semmoisen puolison, että hän voi olla onnellinen?" kysäsi Niilo herra kerran. "Tuossa nyt taasen miehen itsekkäisyys ilmoitaakse. Kysytte vaan, milloin mies on onnellinen, vaimosta ette mitään puhu." "Myönnän sen, ja siis kysyn, minkälaisena avioliitto teidän mielestänne on onnellinen."
TOPRA-HEIKKI. Minä kysyn teiltä, mitä varten minulla olisi tunnonvaivoja? Mitä pahaa olen tehnyt, jota pitäisi minun katua? Vai sekö, mielestänne, olisi niin suuri synti, että tahdoin auttaa köyhiä ja kurjia? Niitä, jotka kärsivät vääryyttä, joita maan mahtavat ahdistavat ja polkevat. Oliko se synti, minä kysyn? Vastatkaa! ANTTI. Ei suinkaan sitä voitane synniksi lukea. Ei millään tavalla.
Voi, kuinka teille olen kiitollinen! Heleena aikoi jo nousta ja lähteä, mutta hänen mieleensä johtui vielä jotakin. Sanokaa minulle vieläkin, onko rakkauteni teidän mielestänne oikeutettua vai eikö? kysyi hän. Se on luonnollista se on oikeutettua, vakuutti apulainen. Kukinta keväällä ja rakkaus nuoruudessa, lakastuminen syksyllä ja kuolema vanhuudessa, ovathan ne luonnollisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät