Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. marraskuuta 2025


Kaupunki on melkein neliönmuotoinen ja jonka reunimmaiset rakennukset sijaitsevat aukeilla kukkuloilla, vaan alimmaiset seisovat patsailla eli laivahylyillä meressä, joka loiskuu alhaisemmilla kaduilla ja kaikilla alavilla paikoilla. Kaikki tämä alhainen kaupungin osa on rakennettu hiekalle, jota pylvästen väliin suurimmalla kiiruudella on mätetty.

Hän on ikuinen eikä voi hymyillä ... pikkuinen kaunotar raukka autiolla saarella sileässä, teräksenkirkkaassa meressä! Hän oli täältä hakenut yksinäisyyttä. Hän rupesi sitä pelkäämään ja lähti kiireesti takaisin puutarhan halki luukulle.

"Minä pelkäsin häiritseväni, kun näin, ett'ette olleet yksin." "Minä puhuin vain pari sanaa perimies Olsenin kanssa. Hän on hyvin kelpo mies." "Hyvin kelpo mies." "Tekeekö meressä uinti yhä vielä teille hyvää?" kysyi rouva. "Kyllä, kiitoksia kysymästä. Minä lähden parin päivän perästä." "Joko nyt?"

Aurinko oli jo aikaa laskemaisillaan ja sen äärimmäinen reuna koski jo milt'ei meren pintaa. Koko taivaan kantta verhoili lämmin, kirkas ja kuulakas rusko, joka väikkyi hiljan aaltoilevassa meressä, ikään kuin kuvastimessa.

Viimeisen kerran kohotti hummeri, apua anoen, ison kyntensä ja kuoriais-eläimet uiskentelevat kiehuvassa haudassaan aivan niinkuin Egyptin sotaväki Punaisessa meressä." Mies vaikeni ja katseli miettiväisenä kattilaan. "Kuinka ihmeellistä!" lausui hän sitten, "meitä ihmisiä tuo kamala kuolema rumentaa, mutta noita halveksittuja eläimiä se kaunistaa.

Kuten sanottu, muukalaisen mielestä ei tuossa meressä ole juuri mitään merkillistä enempää kuin sen saarten ja rantojen asukkaissakaan.

Ne olivat tuollaisia salakareja elämän pauhaavassa meressä, joista ei tiedä kukaan muu kuin se, jonka elämän alus niihin sattuu. Ne olivat salakareja, joissa elämän alus ei tosin rikkoonnu, mutta joissa se kumminkin saa tuntuvan loukkauksen. Mitä majurin salissa tähän saakka oli tapahtunut, ei tiennyt muut kuin kreivi. Hän oli salakarille sattunut.

Näitä ajatellessa kävi hänen sydämensä murheelliseksi, ja hengissä puhkesi hän puhumaan Mestarille: »Herra, mitä voin minä tälle kaupungille, jonne olet minut lähettänyt? Sen hallussa ovat meret ja maat, eläimet maan päällä ja kalat meressä, se hallitsee kuninkaita, kaupunkeja ja kolmeakymmentä legionaa, jotka sen valtaa vartioivat, mutta minä, Herra, olen kalastaja vähäiseltä mereltä!

Kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: meressä viinin ja lemmen olen helmenpyytäjä vain. Suleima! aarteen ma löysin, vaikk' alkaja vain lien varmaan, se on mielesi herttainen hyvyys, sun sulojes helmi, sa armaan'! Bospori! sun lainees säikkyin huokaa, milloin päivä väikkyin vaipuu helmaas kosteaan! Mut kuu se katsein vienoin nousee, luoden varjot tienoin valoon valmupunervaan.

Siihen loppuivat Espanjalaisten löytöretket Tyynessä meressä. Heidän voimansa alkoi muutenkin niihin aikoihin heikontua ja kauppa sekä meriliike kaukaisilla vesillä joutui vähitellen heidän kilpailijainsa Hollantilaisten ja Englantilaisten haltuun.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät