Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kreivi Menteith puolusti myös hartaasti Allanin puhetta, ja tämän vanhempi veli niinikään mielellään suostui, sanoen koko asian hullutukseksi, josta ei maksanut vaivaa enempää puhua. »Ja nyt, Allan», virkkoi hän viimein, »ole hyvä ja käske pois kynttilänjalkasi.
Ja, suoraan puhuen, hyvä herra, minusta näyttävät tätä nykyä molemmat nämä seikat kallistuvan parlamentin puolelle.» »Virkkakaa syynne, olkaa hyvä», sanoi kreivi Menteith, »niin kenties voinen tuoda toisia, vielä voimallisempia vastasyitä esiin.»
»Lienettehän, toivon ma, myös tuoneet aseita, miehiä sekä rahaa mukananne», sanoi Menteith hymyillen. »Ainoastaan parikymmentä sotamiestä, jotka jätimme viimeiseen alankolaiskylään», vastasi Musgrave, »ja vaivaa oli heitä niinkin kauas saadessa». »Ja mitä rahaan tulee», lisäsi hänen kumppaninsa, »niin toivomme vähän apua tältä ystävältämme, talon isännältä».
Majurin tie kävikin nyt kohta sulhasmiehen kamariin. Siellä Menteith par'aikaa haki niistä vähistä vaatevaroista, mitä hänellä oli sotaretkellä mukanaan, semmoista pukua, joka tässä juhlallisuudessa näyttäisi paraimmalta. Majuri Dalgetty astui sisään ja toivotti sangen yksitotisen näköisenä onnea nyt lähellä olevaan riemujuhlaan, »josta kuitenkin minun, suureksi mielipahakseni, täytyy jäädä pois.
»Minä olen sanonut sinulle, että hänen sukuperänsä tietämättömyys oli meidän liittomme ainoa este. Se on nyt poistunut ja mimmoiseksi arvelet itseäsi, että minun muka pitäisi sinun tähtesi luopua oikeudestani?» »Paljasta sitten miekkasi», sanoi Mac Aulay, »kyllä me toisemme ymmärrämme.» »Ei nyt», vastusti Menteith, »eikä tässä paikassa.
Hän pyysi, että ritari tekisi niin hyvin ja ottaisi omakseen sangen sievän nahkaisen puvun, joka oli levitetty lattialle. »Tosin», sanoi Menteith, »olin aikonut sitä omaksi sulhaspuvukseni, koska se on sotaisista vaatteuksistani vähimmin peloittava; sillä rauhanaikuista minulla ei ole täällä yhtään.»
»Mitä minun piti tehdä?» vastasi Montrose. »Minulla ei ollut puoleksi kalutuita luita antaa hänelle, ja lahjoa piti häntä jollakin tavalla en voi yksinäni metsästää. Paitsi sitä, tässä koirassa on hyviäkin avuja.» »Jos hän lieneekin luonnolta niitä saanut», virkkoi Menteith, »niin paha tapa on ne kaikki muuttanut paatuneimmaksi itsekkäisyydeksi.
»Tosiaan», sanoi kreivi Menteith, »sen verran kuin minä teidän hopeakaluistanne tiedän, jää herrasi varmaan tappiolle tässä vedonlyönnissä.» »Sen voitte valallakin vakuuttaa, kunnioitettava herra. Ja mistä hän ne vetorahat saanee kokoon, sitä en ymmärrä, vaikka hän saisikin lainata kahdenkymmenen miehen kukkaroista.
Totta on, että tästä asiasta neuvottelin erään arvoisan kansalaiseni, »pater» Fatsides'in kanssa, joka kuuluu Würtzburg'in skotlantilaisluostariin» »Ja toivottavasti», keskeytti kreivi Menteith, »saittekin tältä hengelliseltä isältä selvän neuvon?»
»Niin kauas ei lupaukseni ulottunut, herra markiisi», vastasi Menteith. »Minä vain sanoin: asian laidan tämmöisenä ollessa kuin nyt eikä juuri ole mitään toivoa, että se muuttuisi velvollisuuteni itseäni ja sukuani kohtaan vaatii, etten ole Annikka Lylelle mitään muuta kuin ystävä tai veli.
Päivän Sana
Muut Etsivät