United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majurin silmiin oli palannut niiden entinen kirkkaus, ja hän loi ne nyt kimaltelevina Löfvingiin, kun tämä juhlallisesti lupasi tehdä minkä voi. Kiitoksia, Löfving! Ja jos Yrjö Maunu joskus joutuu matkoillesi, älä unohda että hän on poikani. Oli kuin olisi tuo kova kuori kapteenin sydämmen ympärillä puhjennut.
Mutta se tapa ja se katse, jolla Yrjö Maunu antoi lahjansa, liikutti hänen sydäntänsä ja vahvisti, huolimatta tuosta kevytmielisyydestä, hänen hellyyttänsä vanhan majurinsa poikaa kohtaan. Olihan tuo veitikka pahanpäiväinen huimapää, mutta sydän oli kuin kulta, ja järki tulee kai vuosien kanssa. Tuon köyhän naisen ilo oli kyllä jonkun uhrauksen arvoinen.
"Jumala sen nähköön", lausui pispa Maunu juhlallisella äänellä, syvästi huoahtain, "Jumala sen nähköön, kuinka näitä Suomalaisia kansoja on käännytetty rakkauden uskoon. Liiviläiset ovat tässä kaupassa kaiken maallisen onnensa kadottaneet, Virolaisten on melkein samoin käynyt ja täällä Suomessa ajettiin Hämeen miehet meren-syrjästä takamaihinsa.
Mielestäni voivat isä ja poika tässä tapauksessa olla ylpeät toisistaan. MAUNU TAVAST: Se voisi vahingoittaa hänen menestymistään kirkon palveluksessa. Ei, ei, paras ettei hän tiedä mitään eikä saa tietää mitään. Sitten, kenties sitten ... ennen kuolemaani. MAUNU TAVAST: Anna!
"Iso-äidin mielestä ei ole tietysti mitään kovaa", mumisi Maunu nurpeillansa "jollei kova leipä", lisäsi hän sitten hiljemmällä äänellä, sillä häntä hävetti kumminkin hänen epäkohteliaisuutensa vanhaa iso-äitiä kohtaan. "Kyllä, Maunu, kyllä minä tiedän jotakin, joka mahtaa olla hyvin kovaa."
Liian usein on mies tullut naisen luo rakastajana, liian harvoin nainen miehen luo uneksijana. Mutta maan parhaiksi naisiksi nimitän minä niitä, jotka meille kauniita ja korkeita unelmia ihmiskunnan kunniasta lahjoittavat. ANNA: Ja mitä uneksit sinä siitä itse, Maunu Tavast? OLAVI: Isä! Sinä sanot...?
Kuinka he kaikki himmenivät hänen rinnallaan kuin kynttilät päivän kirkkaan koittaessa! Ja olisitpas nähnyt Turun laiturilla! Kuinka kaikki kokoutuivat hänen ympärilleen, kuinka he kaikki tahtoivat puristaa hänen kättään ja saada häneltä edes sanan, hymyn tahi katseen! »Tavast!» »Tavast!» kaikui jokaisen huulilta. MAUNU TAVAST: Se on Olavi. ANNA: Ne eivät ollenkaan paina häntä.
Sinä erehdyt, Anna Lepaa, saatpa nähdä, että sinä erehdyt. ANNA: Mikään ei olisi minulle sen mieluisempi. Hän ei vieläkään tiedä siitä mitään? MAUNU TAVAST: Ei. Hän luulee, kuten kaikki muutkin, että hän on veljeni Niilon poika, jonka opillisen kasvatuksen minä olen ottanut huolekseni. Me olemme veljeni kanssa sen niin sopineet.
Sillä kuka tietää, eikö joku juuri sitä seuraten olisi päässyt päämääräänsä lähemmäksi? ANNA: Sanotko sinä niin, Maunu Tavast? Ja kuitenkin tahdoit sinä vielä äsken puoliväkisin tehdä minusta abbedissan? MAUNU TAVAST: Minä en tahdo sitä enää. Myöskin minä olen tänä yönä oppinut jotakin. Myöskin minulle ovat tämän kerkeän kesä-yön ruskot monta uutta totuutta neuvoneet.
MAUNU TAVAST: Kuitenkin teen minä sen, sillä juuri sinulta tahdon minä elämäni ehtoolla kuulla päästön suuresta synnistäni. Hetki on tullut. Nyt on se tapahtuva. OLAVI: Setä! Sinä aiot...?