Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mihinkä matka pitää ties sen? Tuskinpa enää muistetaan, mistä tultiin! SIHTEERI. Herra, herra! EGMONT. Minä seison korkealla, ja minä voin, ja minun täytyy vielä korkeammalle kohota. Minussa tuntuu olevan toivoa, rohkeutta ja voimaa. En vielä ole kerinnyt yhä kohenevan kunniani kukkulalle; ja jos minä kerran siellä ylhäällä seison, niin tahdon minä lujana, pelkäämättä seista.
Siipiä sillä ei ole, mutta itse liikkumisen aate on niin elävästi esitetty, että näyttää aivan kuin sielu hajoittaisi edestään pimeyttä ja liiteleisi yhä kauemmas ja kauemmas. Koko olento on niin eterillinen, että katsoja melkein pelkää sen heti ensi silmänräpäyksessä sulavan ja haihtuvan kuin kesäinen hattara ja katoovan pimeyteen, jonka läpi sen matka käy.
Nythän oli toteutuva tuo kaukainen toiveeni kerran päästä pyhään maahan, ihmeitten maahan. Mutta matka tuntui niin pitkältä ja vaivaloiselta, se oli täynnä lukemattomia vaaroja ja vastuksia.
Kullervo, Kalervon poika, hevoista piättelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: "Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, kautokenkä kalkuttavi: "Tuoni sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni.
Kun poikaraiska kuuli tuon emännän vakavan häätämissanan, huomasi hän, että sitä on välttämättömästi toteltava. Heti rupesi hän vaatekulujansa kokoilemaan ja suksiansa tarkastelemaan. Matka, mikä pojalla oli toiseen puhtokuntaan mentävänä, oli noin puoli penikulmaa, sillä lähempänä ei ollut taloja. Sinne ei tämän kautta ollut minkäänlaista hevostietä; olipa nyt pojalla suksipahaset tarpeesen.
Eikä sitä ennen moitittu sitä ryypyn ottajata eikä sitä silmille syljetty eikä viety kunniata. Nyt ne kulkevat piimäparrat kimröökitörppö vyöllä eikä ne meitä mustaamatta jätä päivällä eikä yöllä. Meitä ne maalaa ollakseen sitä puhtahammat itte. Mustan rinnalla harmajakin on valkiampi sitte. 1 Keltanokat Nyt nostakaatte jalkaa ja askel astukaa. Kas nythän matka alkaa tiet' mutkittelevaa.
»Vihdoinkin!» sanoi eversti helpoituksen huokauksella. »Tiedättekö mitä, nuori mies, minä aloin jo joutua epätoivoon. Mutta sanokaa minulle te, joka jo olette matkustaneet tätä tietä, kuinka pitkä on teidän mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meidät siitä? Minä tahtoisin panna vetoa, että sinne on noin parikymmentä peninkulmaa.« »Silloin te voittaisitte, herra eversti.
"Neljännes yli viisi," sanoi kapteeni katsoen kelloansa, "ja siis yhteensä kolmekymmentä kolme ja neljännes tuntia, se oli joutuisa matka, totta tosiaan!"
Kyllä ne nyt aina saavat kotiopettajia, vaikka kymmenen joka sormelle. Mutta nyt oli tullut jotakin lisäksi tähän kysymykseen ei Henrik itsekään ymmärtänyt mitä se nimenomaan oli, joka vaikutti, että hänelle matka Viipuriin, kauppaneuvoksen suurelle maatilalle, josta Uuno oli kertonut, ei tuntunutkaan enää vastahakoiselta.
Matka kesti kauan; vasta iltasella ennättivät he tuota kiertelevää vuoripolkua pitkin Ollin avaroille aloille. "Elä luule, Inka, että täällä on niin hyvää minun luonani kaikki kuin siellä alhaalla Nordhallissa," lausui Olli, "mutta eihän se haittaa mitään, sillä olethan sinä tyytyväinen semmoiseen kuin meillä on?"
Päivän Sana
Muut Etsivät