Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Silloin liikutit sydäntäni. Kyyneleet nousivat silmiini." "Oi Vitiges", kuiskasi Matasunta. "Jokainen äänesi sävel tunkeutui syvälle sieluuni. "Sillä sinä muistutit niin täydellisesti, niin sydäntä järkyttävästi " "Ketä", kysyi Matasunta valahtaen aivan kalpeaksi. "Häntä, jonka uhrasin. "Häntä, joka on vuokseni kaikki kärsinyt. Vaimoani Rautgundista, sieluni sielua."
Silloin rakennuksen etuosasta, muurin sisäpuolelta kajahti kova ja kimeä pöllön rääkynä, ensin kerran ja sitten kahdesti aivan peräkkäin. Perseus hämmästyi nähdessään prefektin painavan kuvapatsaan kaulaa ja tämän äänettömästi jakautuvan kahtia. Cethegus pujahti aukeamaan. Patsas painui taas eheäksi. Matasunta ja Aspa lankesivat polvilleen alttarin portaille kuin rukoilemaan. "Se oli siis merkki!
Pyhän Apollinariksen basilikan portailla oli paljon väkeä. Oli tullut aivan pimeä, vaikka oli vasta auringonlaskun aika. Kuningatar Matasunta lepäsi makuuhuoneessaan vuoteella voimattomana ja kasvot kalman kalpeina. Mutta hän ei nukkunut. Silmät olivat auki ja hän tuijotti pimeään.
"Ole siis kirottu", huusi Vitiges. "Pois tuon helvetin käärmeen luota." Hän paiskasi hänet tieltään ja poistui Rautgundiksen kanssa kopista. "Vitiges", huusi Matasunta nousten pystyyn. "Pysähdy! Pysähdy! "Kuule minua! "Vitiges." "Vaikene", sanoi Dromon tarttuen hänen käsivarteensa. "Sinä saatat hänet perikatoon." Mutta Matasunta riistäytyi irti ja syöksyi käytävään. "Pysähdy, Vitiges", huusi hän.
"Oi, Teoderik, herrani ja kuninkaani! Missä olet nyt? "Sinun hallitessasi oli meillä yllin kyllin kaikkea . "Silloin ei köyhien eikä sairaiden tarvinnut kärsiä kurjuutta. "Mutta tämä onneton kuningas " "Vaikene", sanoi Matasunta. "Kuningas, puolisoni" hänen kasvoilleen sävähti kaunis puna "tekee teille enemmän hyvää kuin ansaitsettekaan. "Odottakaa täällä. Minä hankin leipää. "Tule mukaan, Aspa."
Tornista poistetun tiilikiven aukosta hieno kuutamojuova pääsi ahtaaseen koppiin. Sen valossa hän näki vangin... Tämä istui liikkumattomana kuin kivi selkä oveen päin käännettynä ja pää käsien varassa. Vavisten Matasunta nojautui oven pieleen. Jääkylmä ilma tulvahti kopista häntä vastaan. Häntä vilutti. Hän ei saanut sanaakaan suustaan kauhusta.
"Seppeleesi on kaunis", sanoi Matasunta ja heitti sen huolettomasti aaltoihin. "Kukat olivat todella kauniita! Kertokaa hänelle minulta terveisiä." "Voi, kukkaraukkani", huudahti orjatar katsellen niitä. Hän ei uskaltanut jatkaa torumistaan. "Sano", huudahti hän taas istuutuen, "kuinka tämä kaikki päättyy?
Matasunta jäi kynnykselle seisomaan kuin naulittuna. Hän ei ollut koskaan ennen hakenut kuningasta. Hänen sydämensä sykki levottomasti. Hän ei uskaltanut puhutella häntä eikä mennä lähemmäksi. Vihdoin Vitiges nousi huoaten ylös. Silloin hän näki ovella Matasuntan. "Sinä täällä, kuningatar", virkkoi hän mennen tätä vastaan. "Mikä sinut tuo luokseni?" "Velvollisuus sääli ", sanoi Matasunta.
Pöydän yläpuolella oleva kultainen amppeli valaisi himmeästi. Matasunta jäi väsyneenä vuoteen reunalle istumaan. "Tule lähemmäksi", sanoi hän. "Koskeeko asia kuningasta? Miksi viivyttelet? "Puhu." Nainen viittasi Aspaan. "Hän on uskollinen." "Hän on nainen." Matasuntan viittauksesta Aspa poistui, vaikka vastenmielisesti.
Mutta kuningas päätti tehdä nopeasti lopun tästä mielenliikutuksesta, jota hän ei ymmärtänyt ja jonka syitä hän ei tahtonut ruveta arvaamaan. "Niin, sinä olet Matasunta ja sinä ja'at kruununi, mutta et sydäntäni. Sinä olet kuninkaan puoliso, mutta et Vitiges-raukan vaimo. "Sillä minä olen iäksi antanut sydämeni ja elämäni toiselle. "On olemassa sydän, vaimo, joka on minulta riistetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät