Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kunpa olisi sanoa hänelle, kääntyi se vaimo, joka oli palvellut ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen »hänellä» Nehljudofia. Kyllä sanon. Hän tekee minun tähteni vaikka mitä, sanoi Maslova hymyillen ja päätänsä keikauttaen. Eipä tiedä milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt menty noutamaan, sanoi Fedosja. Se on kauheata, lisäsi hän huoaten.
Nehljudofilla oli Maslennikofille kaksi asiaa: pyytää Maslovan siirtämistä sairashuoneeseen ja puhua noista 130:stä passittomasta, jotka syyttömästi pidettiin vankilassa. Niin vaikeata kuin hänen olikin anoa jotain ihmiseltä, jota hän ei kunnioittanut, oli se kuitenkin ainoa keino, jolla saattoi päästä tarkoituksen perille, ja sen läpi oli siis meneminen.
Tirehtööri nousi ylös ja läksi huoneesta, ja Nehljudof jäi Maslovan kanssa kahden kesken. Vartija, joka oli tuonut Maslovan, istahti ikkunan alustalle tuonnemmaksi pöydästä. Nehljudofille oli tullut ratkaiseva hetki.
Ja mikä kummallisinta, hän ei nyt edes halunnutkaan menestystä. Hän oli valmistautunut Siperian matkan ajatukseen, elämään maanpakolaisten ja pakkotyöläisten keskuudessa ja hänen oli vaikea kuvailla mielessään miten hän olisi voinut järjestää omansa ja Maslovan elämän, jos Maslova olisi vapautettu.
»Ei maksa vaivaa muuttaa nyt elämänmuotoja, niinkauan kuin Maslovan asia on vielä ratkaisematta», ajatteli Nehljudof. »Ja se olisi liika vaikeaakin. Kyllä kai kaikki itsestään muuttuu sittenkuin Maslova tulee joko vapautetuksi taikka poislähetetyksi ja minä lähden seuraamaan häntä.» Asianajaja Fanarinin määräämänä päivänä Nehljudof saapui tämän luokse.
Mutta sitten hän huomasi, että kauppiaan kömpelön puolustuksen tähden, joka nähtävästi perustui siihen, että Maslovan ulkomuoto oli tämän mieleen, jota seikkaa hän ei peittänytkään, ja kun esimies juuri tämän tähden pani vastaan ja, kaikkien ollessa väsyksissä, ratkaisu alkoi kallistua Maslovaa vastaan, oli hänen aikomuksensa tehdä vastaväitteitä, mutta häntä pelotti puhua Maslovan puolesta, hänestä tuntui, että kaikki heti saavat tietää hänen suhteestansa tähän.
Nehljudof istui suorana pienellä tuolilla nojautumatta sen selustimeen ja kuunteli tarkkaavasti mitä sisar sanoi koettaen hyvin ymmärtää ja hyvin vastata. Se mieliala, jonka viimeinen kohtaus Maslovan kanssa oli herättänyt, täytti yhä hänen sydäntänsä rauhallisella riemulla ja hyvänsuopuudella kaikkia ihmisiä kohtaan. En minä tahdo parantaa häntä kuin ainoastaan itseäni, vastasi Nehljudof.
Yllämainittu nainen pani toimeen kekkerit tätin kunniaksi, ja juotettuansa Maslovan, tarjosi hänelle pääsyn hyvään, kaupungin parhaimpaan laitokseen, kuvaten hänelle tuommoisen aseman kaikkia etuja ja hyviä puolia.
Nehljudof luuli tunteneensa Maslovan, kun tämä tuli portin läpi, mutta sitten se oli taas eksynyt hänen silmistään suureen joukkoon, ja Nehljudof näki nyt vaan tuon harmaan lauman, joka oli ikäänkuin joitain ihmis- ja erittäinkin naisluonteensa kadottaneita olentoja, lapsineen ja säkkineen. Kaikki tuo sijoittui miesten taakse.
Taras oli saanut tietää, että hänen vaimoansa ahdisteltiin; hän oli sentähden pyytänyt päästä vangituksi voidakseen puolustaa tätä, ja matkusti nyt Nishninovgorodista saakka vankina rikoksentekijäin joukossa. Siirtyminen valtiollisten joukkoon paransi Maslovan aseman kaikissa suhteissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät