Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Nehljudof tunsi, että Maslovassa oli jotakin hänelle suoraan vihamielistä, mikä puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin tämä oli, ja esti pääsemästä tämän sydämmeen. Mutta kummallista kyllä, tämä seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan päinvastoin vielä enemmän ja jollakin aivan erikoisella, uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia häneen.
Nehljudofia riemastutti ja nosti ennen tuntemattomiin korkeuksiin se tieto, etteivät mitkään Maslovan teot enää voi tehdä olemattomaksi hänen rakkauttaan häneen. »Kujeilkoon hän vaan välskärin kanssa, se on hänen asiansa, minä en rakasta häntä itseni vaan hänen ja Jumalan tähden.»
Puheenjohtaja yhtyi Skovorodnikofin mielipiteeseen ja valitus meni myttyyn. Wolf oli tyytymätön ja erittäinkin siihen, että hän oli ikäänkuin tullut kiinni vilpillisestä puolueellisuudesta. Hän teeskenteli kuitenkin välinpitämättömyyttä, avasi eteensä esitettäväksi seuraavan, Maslovan asian, ja vajosi sen lukemiseen.
Hän koetti näyttää perättömäksi Maslovan väitteen, että Botshkova ja Kurtinkin olisivat olleet tämän kanssa yhdessä, kun hän otti rahat, ja koetti todistaa; että Maslovan väitteellä, tämä kun oli rikoksen teossa tavattu myrkyttäjä, ei voinut olla merkitystä.
Nuo rahat, 2,500 ruplaa, puhui asianajaja, saattoivat varsin hyvin olla kahden ahkeran ja rehellisen ihmisen ansaitsemia, he kun joskus saivat päivässä 3 jopa 5:skin ruplaa hotellivierailta. Kauppiaan rahat olivat Maslovan anastamat ja olivat ne sittemmin jollekin annetut taikka hukatut, koska Maslova ei ollut selväpäisenä. Myrkytyksen oli Maslova yksin saanut aikaan.
Ja silloin lähetti hän minut hotellihuoneeseensa, sanoen missä rahat olivat ja kuinka paljon piti ottaa. Niin minä sitten läksin. Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jäsenen kanssa eikä kuullut, mitä Maslova puhui, mutta näyttääksensä, että hän oli kaikki kuullut, hän kertoi Maslovan viimeiset sanat: Niin sitten läksitte. No, entä sitten sanoi hän.
Toiseen kysymykseen, joka koski Botshkovaa, vastattiin pitkien keskustelujen ja selitysten jälkeen: »on syytön», koskei ollut selviä todistuksia siihen, että hän olisi ottanut osaa myrkytykseen, johon hänen puolustajansa olikin pannut erityistä painoa. Kauppias, haluten vapauttaa Maslovan, väitti että Botshkova oli kaiken alkuunpanija.
Maslovan silmät olivat täynnä kyyneleitä. Se ei kuitenkaan yhtään lauhduttanut Nehljudofia, vaan päinvastoin vielä enemmän suututti. Tirehtöri nousi ja alkoi kävellä edestakaisin huoneessa. Vaikka Maslova inhoitti Nehljudofia, hän kuitenkin piti tarpeellisena ilmaista mielipahansa senaatin hylkäävän päätöksen johdosta.
Muista nyt sanoa meistä, puhui hänelle eukko Menshova Maslovan järjestellessä huiviansa peilin edessä, josta elohopea oli puoleksi valunut pois: emme me sytyttäneet, vaan hän itse, se pahantekijä, ja renki oli nähnyt: hän ei tappaisi kärpästäkään. Sano sinä että hän kutsuisi Mitrijn puheillensa.
Mutta sano sinä paremmin, kääntyi hän Maslovan puoleen: mitä sinulle atvokaatti puhui valituksesta, sehän se nyt on tehtävä? Maslova ei sanonut tietävänsä mistään. Samassa punatukkainen nainen, upottaen molemmat teerenpilkkuiset kätensä pörröiseen, tuuheaan, punaseen tukkaansa, ja kynsien päätänsä tuli viinaa juovien ylimyksien luo. Minä selitän sinulle, Katariina, kaikki niinkuin on, alkoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät