Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Muistanpa vielä kun marjassa käytiin, Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin. Linnut ne laulelivat metsien päällä, Meistä he laulelivat siellä ja täällä. Toisinaan kun tuli tuiskuset ilmat, Satehiset viikot ja ankarat kylmät. Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis, Kamarissa maito ja voi ja leipä valmis. Ei ole ajat enää niin kun oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Elokuun 8. päivää vasten yöllä oli muutamin paikoin Suomessa niin kova pakkanen, että jyvätähkät olivat aamulla paksussa jäässä. Neljänä yönä perätysten elokuun 22. päivän jälkeen kävi uusi pakkanen, joka teki tähteistä lopun. Sitävastoin oli syksy niin lauha, että Tukholmassa syötiin kypsiä mansikoita syyskuun 1. päivänä ja tuoreita vaaraimia lokakuun 10. päivänä. Vuodentulo oli miltei mitätön.
Kapteeni kyynelsilmin seurasi häntä katseillaan ja kun he taas tulivat sisään, sai Inger-Johanna kaapista pullon, antaakseen jokaiselle ulkoväestä ryypyn kotiintulijaisiksi. Huoneessa odotti illallinen; puhtaalla pöytäliinalla oli tuoretta, punaista lohta ja hänen mieliruokaansa mansikoita ja kermaa.
Nyt on meillä kuitenkin kesä, eikö totta? Ja me tahdomme pitää oikein hauskaa tänä kesänä. Sanopas, mitä sinä nyt ajattelet. OLAVI: Hm. Toivoisitko sinä minun jäävän tänne, Elina? ELINA: Minun toivoni ei taida siihen asiaan paljoa vaikuttaa. OLAVI: Ehkä. Ehkä kuitenkin. Katso: nyt ovat sinun poskesi kokonaan punertuneet. OLAVI: Mikä kaunis suu sinulla on, Elina! Oletko syönyt mansikoita?
Siellä koko päivä Sitten iloitaan, Laulain mansikoita Kilpaa poimitaan. Ja jos leikitessä Kaatuis tuohkonen, Pian poimitaan se Taasen täytehen. 5. K
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma.
Hän kulki kuitenkin yhä eteenpäin metsässä ja löysi taas hyvän marjapaikan, jossa mansikoita oli punaisenaan. Sakki riemastui ja ajatteli ensi hetkessä, että kunpa Jojukin nyt olisi poimimassa. Mutta pian unhotti hän toverinsa ja kaikki, mitä häneen koski, sekä otti puukon tupestaan ja rupesi valmistamaan tuokkosia.
Tasangolla nähtiin siellä täällä viljavainioita, metsänaukeamissa helotti mansikoita, ja ruusupensastot nuokkuivat teiden varsilla. Ilman vilppaus, joka vahvistaa ja karaisee hermoja, oli siellä hyvin edullinen valkoihoisille.
Johanna johdattaa marikosta marikkoon, kutsuu luokseen, kun löytää uuden, ja antaa minun aina poimia parhaat. Hän kaataa omasta tuohisestaan minun tuohiseeni eikä auta, vaikka panisin kuinka vastaan. "Tokihan, tokihan!" Pian ovat tuohiset täynnä mansikoita ja vattuja ja on seassa muutamia mustikoitakin.
Arvo, joka istui everstin vieressä, sanoi Iirille: »Kerran annoin teille mansikoita tuohitötteröllisen; ehkä nyt sen sijasta saan teiltä noista oksista muutaman?» »Aivan halusta», sanoi Iiri ja tarjosi muutamia kauniita oksia Arvolle, joka kiinnitti ne napinläpeensä. Lilli katsahti äkkiä Helviin, joka kyllä ymmärsi, mitä hän tunsi tällä hetkellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät