Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Eli kiertelemättä puhuen, tämä Aatu tahtoi minua aluksi ilmoittamaan teille, että hän pyytäisi tytärtänne itselleen. Semmoinen asia. Niinpä kuuluu olevan, sanoi Malinen ja oikaisihen suoremmaksi. Pitäisikö siihen minun jotain sanoa. Sitä tässä toivottaisiin. No, minä sanon. Asia on semmoinen. Te tiedätte, mitä on tapahtunut.
Onko ne laskeneet? kysyi emäntä totisena. En minä sitä kuullut, mutta sepä nyt on sama, pois se pitää muuttaa. Ei nuo liene laskeneet, rauhoitti emäntä, ja kyllä se Maija ei laske, varsinkaan sitten, kun varoitetaan. Antaa nyt vielä olla siltään, niille tulee ikävä, niin Anna Liisalle kuin piioillekin. Vaan minä en anna olla, tiristeli Malinen. Minä vähät piikain ikävästä.
Kooltaan hän oli aivan pienimpiä, ja tästä vähästä pituudesta olivat jalat vallanneet runsaasti puolet. Hän toivoi salaisesti, aina kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti, että ehkä hän vielä kasvaa muun ruumiin puolesta, koska jaloilla on noin tavallinen pituus. Turhaan huomasi Malinen tämän toivon menneen, ja hän koki korjata tätä puutetta niin monella tavalla kuin osasi.
En, enkä huoli, jos ilmankin olisivat. Mitä ne ovat tehneet, kummasteli emäntä. Ei mitään, tokaisi Malinen, vaan se on semmoista, että minä en rupea pitämään talossani tuommoisia suupaltteja räättelöitä. Menkööt sinne, jossa ovat kaikki samanlaisia. Emäntä ajatteli tuota asiaa. Hyy, hymähti hän. Sinä niin vähistä työlästyt.
Muutamat suostuivat odottamaan, vaan toisia oli, joilla kuului olevan tarvis rahojansa, ja niille täytyi vielä markkoja lukea, vaikka ei se olisi ollut mieleistäkään, sillä kukkaro kävi yhä tyhjemmäksi. Malinen jo monesti katui tekojaan, mutta minkäpä enää teki, täytyi jatkaa, kun oli alkanut.
Nyt oli palvelijain pestausaika. Pienimmät poikakossit näyttivät olevan ikäänkuin tarjolla, mutta isommat tekeytyivät välinpitämättömiksi ja kävelivät huolettomina. Malinen ei mennyt lähellekään noita nulikkarenkejä, hänellä olisi niitä ollut kyllä kotona.
On minulla! vakuutti Malinen kiihtyneellä vihalla. Minun saaliini on suurempi, kuin näiden yhteensä, ja minä olen pannut puhtaat rahat, mutta mitäs nämä, s n peijuonit. Jos teillä ei ole sen tukevampia omistuspapereita, niin saatte pitää suunne kiinni ja puhua säädyllisesti, huomautti nimismies. Malinen vain kiihtyi.
Minä teen sinusta mitättömän miehen, usko pois, saat siihen katsoen rötkästellä... Ja ala suoriutua ihan paikalla työhön. Luulisi tuon jo hävettävän, kun taloinen mies on tuolla ruojuulla. Puhe loppui siihen. Malinen istuutui vähäksi aikaa tuolille ja katseli tuimin silmäyksin talon miehen kömpelöitä tuumia työhön lähtöön.
Malinen sanoi sallivansa, vaikka menisi vielä kiireemmin, ja silloin alkoikin asiat joutua. Kuulutuksen ja häiden väliä ei ollut päälle kuukauden. Tällainen kiire ei ole talonpoikaisten kesken tavallista, ja jos niin tapahtui, alettiin asialle hakea muita syitä.
Malinen pani todellakin suunsa kiinni ja vielä niin varmasti, ettei ostamallakaan olisi puhetta irtautunut. Tätä pikaista muutosta ei mahtanut sakon pelko vaikuttaa. Kasvoista näkyi paremmin se ajatus, että ihmiset ja koko maailma eivät ole sen arvoisia, että niille ansaitsisi sanaakaan sanoa. Aivoissa näytti ulkoapäin katsoen liikkuvan ankaria ajatuksia. Hän ei katsonut koko tavarain myyntiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät