Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Taitaa tämä puolikunta olla rikkaampaa kuin se meidän seutu, sanoi Malinen, kun he olivat taas tulleet kamariin. Siinähän on, sanoi Keränen. Onhan ne täällä ennen eläneet, vaikka on näin syrjässä. Mikäs nyt on eläessä, sanoi siihen Malinen. Olet kai sinäkin rikastunut, niin että lienevätkö ennenkään paremmin. Vähiä nämä ovat, räpytteli Keränen ja nykytteli päätänsä.
Jussi pani kupin pöydälle ja rupesi kertomaan: »Niinhän se meni senkin Malisen naiminen ihan itsestään ennen kuin puhemies oli ennättänyt luontoansakaan karaista. Se Malinen oli vain istunut sen Tiinan viereen ja pannut kätensä Tiinan kaulaan tällä tavalla kuin minä tässä tämän Kaisan kaulaan, ja puhemies oli siihen ennättänyt vain sanoa: 'Ka johan se on valmis koko naimishökötys'...»
Malinen istui pystynä pöydän päässä, emäntä toisella puolen ja Anna Liisa hänen takanansa nurkempana. Sulhanen istui isännän puoleisella sivuseinämällä ja puhemies oli asettunut lähelle uunin suuta, jonne säräytteli joka toinen minuutti pikanellisylkeä, kuin hyvä tulipalon sammuttaja, ja loma-ajat mittaili. Aloittaako tässä muut, vai minäkö, pasahti hän, kun oli tehnyt omat työnsä.
Siellä on meidän pitäjässä vanhanpuoleinen, rikas leski. Mitä tuosta ... murahti Malinen vastaan. No olkoon, sanoi Turunen, kun ymmärsi morsianta moitittavan. Eihän se oikein miellytä, kun se sitä jalkaansa nilkuttaa niin pahasti. Mutta on siellä toinen nuorempi, jonka matkassa tulee tuhansia perintöä, kun joutuu. Sillä on vain se vähäinen virhe, että on jo yhden kerran tehnyt...
Puhuhan aivan tällä tavalla, niin sittenhän on ihme, ettei suostu. Niin tuon luulisi. Minä koetan puhua, lupasi emäntä. Malinen jäi taas odottamaan, sillä hänellä oli tuo omituinen häveliäisyyden tunne, jota tavallisesti on useilla vanhemmilla jonkun verran, ettei näet tee mieli puhua oman lapsensa kanssa sen naimisesta, varsinkin kun se on vielä alulla.
Laitinen ohjasti hevostaan, eikä ymmärtänyt toverinsa asioista muuta kuin että maaton mies se mahtaa nyt jo olla, koska aikoo ruveta heille huonemieheksi. Ja Malinen asettui huonemieheksi, eikä Laitisen emäntä ollut sitä vastaan, pelkäsihän alussa, että jos heidän lapsensa oppivat kiroilemaan.
Joku siellä mennessään arveli, että mikähän lienee taas ukon nenään pistänyt, kovinhan on sieraimet laajana. Aurinko yhä läheni puiden latvoja ja kävi aina punaisemmaksi. Kuivat heinät oli jo kaikki kannettu kokoon. So, eikö tuota lähdettäne iltaselle, ilmoitti Malinen joukolle ja kiirehti muiden edellä pihaan menemään. Miesjono seurasi perästä, raskaasti laahaten väsyneitä jalkojaan vastamäessä.
Tätä innostuksen ääntä kuuntelivat kokeneet päiväläis-ukot otsaansa rypistellen. Heidän mielestänsä ei ollut nyt lauluun sopiva aika. Joku se mielipiteen tahtoi lausua julki ja kiljaisi usvan läpi: Tukkikaa heiniä tuon muutaman kitaan! Näin sumuisina aamuina ei Malinen ollut usein niityllä, niittoa osasivat tehdä yksinäänkin. Lopulla rupeaman hän sitten tuli katsomaan, onko sitä tehty vai ei.
Kun tulisi se Aatu kotiin, jos sekin lähtisi, esitteli Anna Liisa. Olkoon kotimiehenä, sanoi Malinen. Laittaa sitten hakemaan, jos äitisi yhä huononee. Anna Liisa alkoi laitella lastensa päälle vaatteita ja neuvoi palvelustytöille töitä. Aatua ei näkynyt, eikä Malinen ruvennut pitkältä odottamaan. Kaikki neljä lasta käski Malinen panna mukaan.
Kas sitä minä kuulen! huudahti Malinen. Sen hyvän minä sain siitä, kun opetin ensin semmoisella vaivalla. Niin se oikea lapsi tekee! Lieneekö kukaan tässä maailmassa sen kirotumpaa työtä tehnyt kuin minä siinä tein. Se työ oli kirottua ja olkoon kanssa kirottua! Mutta mikäs ne kirjeet varjeli, ettei niistä joutunut yhtään minun näppiini? Ne olivat ... puolanpohjallisen näköisiä ... torvia.
Päivän Sana
Muut Etsivät