Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Niin olen, vastasi Malinen otsaansa rypistäen ja ajatteli, että jokohan tuo, juutas, tuli puhemieheksi tarjoutumaan. Myötkö sinä maasi? Myönhän minä. Etkö emäntää ota? Malinen ei ollut kuulevinaankaan. Minä saatan ostaa sinulta maan, jos myöt. Osta vaan. Turunen piti vähän miettimisen aikaa ja mittaili tuttavaansa. Saatan minä ruveta sinulle puhemieheksikin.
Se ilmestyi metsän rantaan, suuntasi sieltä matkansa pitkin niittämätöntä niittyä, jossa sen voimasta ei paljon muuta tiennyt kuin että heinikko armottomasti lakoili kynsissä. Malinen katseli sen kulkua sieraimet laajoina ja sanoi: Jokohan tuo rymä tulee tätä kohti. Kutsutaan, sanoi joku. Sitä vailla tässä nyt ollaan, ärjäisi Malinen vihassa. Tulokas oli lähenemään päin ja näytti yhä voimistuvan.
Hoi, tytöt! ärjyi sapilasten räiskyttäjä ladon ovelle kiivetessään. Heittäkää ne heinänrikat sinne ja tulkaa näyttämään, painatteko niin paljon kuin äitinne teidän syntymäkesänä. Renki luuli isännän olevan vielä pihassa, muuten hän olisi huutanut toisella tavalla. Tytöt heittivät haravansa mättäälle ja tulivat ladolle. Malinen itsekin siihen joutui.
Kyllä minä nyt jo muistan. Se helvetin retkale aikoi mennä haravan piipuita katselemaan. Voi, voi, voi, elävä, kuuden tuhannen vanha p e, jos minä arvasin tuon silloin!! Malinen ei enää kaivannut uusia esimerkkejä, hän oli jo haljeta kiukusta tämänkin yhden kuultuansa.
Hän oli illalla tehnyt mielessään päätöksen, ettei hänen talossaan ole ensi vuonna noin rivosuisia renkejä, hän antaa erokirjan, jotta saavat kekrin tultua mennä muualle. Käske Anna Liisan tulla tänne kamariin, minulla on tässä aamiaisen edellä vähän kirjoituttamista, sanoi Malinen emännälleen. Etkö sinä itse saa vähiä kirjoituksiasi aikaan? sanoi emäntä.
Matka kului huimasti, vaikka sitä oli monta penikulmaa. Aamusilla kun lähtivät, niin iltasilla piti olla perillä. Malinen ei osannut hitaasti ajaa, eikä taas tahtonut ruveta hevostaan syöttelemään remupaikoissa, jos vaan ei ollut kievaria tai jotain tunnetumpaa taloa.
Sanomatta tiesivät joukot, mitä isäntä ajatteli heidän työstään. Heillä oli omat tuntomerkkinsä. Jos isännän sieraimilla on tavallinen suuruutensa, silloin on kaikki hyvin, mutta jos niiden laidat näyttävät laajeten kohoilevan, silloin ei tarvitse kiitosta odottaa. Tänä aamuna ei Malinen käynyt ollenkaan niityllä.
Toinen renki oli kohonnut penkiltä pitkältään puoliksi istuma-asentoon ja katseli ruumistaan kääntämättä, kaula kierteellä, ulos ja saneli: Ei näy olevan kaukalaisia. Seppälän Aatu tuossa on yhtenä. Mikähän asianakin lienee. Maija kohosi rukkinsa takaa ja meni Anna Liisan korvaan supattelemaan ja yhä vaan nauraen lähenteli, vaikka toinen sysi pois luotaan. Malinen tuli kamarista tupaan.
Tässä kohden täytyi äidin olla tunteilleen armottomampi ja toimittaa sovintotuomarin ja postin virkaa tytön ja isän välillä. Tätä toista väliaikaa antoi Malinen kulua pitemmältä, että ennättää parata, jos se on vähän kipeä, ja että tuosta mieheläänmenosta ennättäisi johonkin selvyyteen tulla. Oli keskipäivä, kun hän tuli työpaikkoja katselemasta kamariin, jossa emäntä oli yksinään.
Vaan siihen on paljon syynä se, kun ne asiat ovat sille vielä aivan outoja. Minä en ole antanut en puhutellakaan noiden kutos-sulhasten. Se on ollut oikein. Mutta nyt on sulhanen, joka ei ole kutos. Tuumikaat asiansa, minä katselen valmista. Vaikka puhemies rehenteli, näki kuitenkin Malinen, ettei se ole morsiamen ujouteen oikein tyytyväinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät