Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ja pellon poikki hän karkuuttaa minut sinne. Matti tulee vastaan Mustalla Ruunalla tyhjää heinähäkkiä ajaen. Syntyy sama jokapäiväinen juttu: Vaihdetaanko hevosia? kysyy Matti. Vaihdetaan vain, sanon minä. Paljonko maksat päällisiä? kysyy Matti. Minkätähden? Sentähden, että minun hevoseni on puolta parempi kuin sinun. Minkätähden?
Minä muistan varsin hyvin kuinka ryysyisenä ja viheliäisenä hän aina kulki, ja että hän kylän takana olevalla karjalaitumella viimein sai loppunsa". Kirja-Tiitsu otti nuot katkerat sana tyyneesti vastaan, mutta itsekseen mietti hän: "Odota veikkonen, kyllä sinä maksat minulle tuon kahdenkertaisesti läikkyvillä ruplilla".
Herra oli niin armollinen, että hän tähän pyyntöön suostui, ja Risto kysyi saisiko hän lunastaa itselleen talon, ja mikä sen hinta olisi. Herra oli erittäin ystävällinen ja sanoi: "Sinun talosi on 50 taalarin suuruinen; jos maksat 100 ruplaa taalarilta, saat talon ostaa. 100 ruplaa käsirahaa pitää sinun heti maksaman, ja kun kiinnekirja on saatu, on heti 1000 ruplaa maksettava."
KAUPPANEUVOS. Noudattaa minun tahtoani ja mennä naimisiin. Silloin pidän minä huolta veloistasi, niinkuin olen luvannut. VALTER. Sinä maksat ne kaikki? KAUPPANEUVOS. Kaikki. VALTER. Ja tuon vekselinkin, joka huomenna lankee? KAUPPANEUVOS. Sen heti ensimmäiseksi. VALTER. Olkoon menneeksi! Minä suostun. HEIKKI. No, vihdoinkin!
KUSTAA. Mutta kyllä minä sentään ennemmin rikasta haluaisin, minäkin. Paha vain, ettei niitä ole juuri niin hyllyltä otettavissa, niillä kun tavallisesti on monta pyytäjää. Millähän mahdilla sinä, Risto, sait tuon Johannan taipumaan, olisipa hyvä tietää. RISTO. Mitäs maksat, jos sanon sen sinulle? TOPPO.
Suet pistä Pienikiksi, karhut Kyytäksi kyhäise, aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! Sillä maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." Kullervo, Kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veistä, vielä itkenet itseki, itket lypsylehmiäsi."
KUNINGAS. Se kaunist' on ja kiitettävää, Hamlet, Ett' isällesi murhe-veron maksat. Mut, tiedä, kuoli isäsikin isä, Ja samoin tämänkin, ja jälkeenjääneen On lapsen velvollisuus jonkun aikaa Surua kantaa; mutta lakkaamatta Noin valittaa on miehuutonta huolta Ja jumalatont' uppiniskaisuutta.
"Jos tapasin jonkun ihmisen, joka ainoastaan etsi huvituksia ja joka himollisen nautintonsa tähden laiminlöi työskennellä sielunsa jalostuttamiseksi, niin ajattelin minä: 'Petetty mies, sinä hankit itsellesi ainoastaan tuskaa ilon sijaan; sinä maksat liian paljon siitä mitä sinä et tarvitse!"
Kyllähän patruuni olisi vielä myöntänyt, sillä hän oli viime kerralla sanonut isälle: elä hätäile, Lattu, ei minulla ole kiirettä, ja minä tiedän että sinä maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyllä minä sinut tunnen.
"Hän näkee, että sinä olet köyhä ja kurja, ja tietää, ettei sinulla ole mitään, millä maksat. Sentähden Hän antaa alttiisti anteeksi, vieläpä antaa sinulle kaikki."
Päivän Sana
Muut Etsivät