Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Yössä tummas harhaeli Atalantta. Löysi viimein valjetessa koillisen Laakson varjossa hän tuttavien huoneen; Toki turhaan tälle ovelle hän löi. Kuuli vaeltaja vastauksen kolkon: »Kieltää meitä avaamasta oveam Sinulle, oi neito, ruhtinaamme uhka, Jonka miehet keihästetyt, miekkavyöt, Vielä vaiheillamme karmehina käyvät.» Siitä huonetta hän toista läheni, Ovelle sen kolkutti, mut saman äänen Humajavan kuuli yössä kulkija. Vielä kohden majaa kolmatta hän astui, Astui huoneheesen; mutta katsannot Häntä vastaan käyvät kylmät, lausuellen: »
Minulla oli kaksi majaa itselläni ja pari neekerityttöä. On paljon parempi," lisäsi Peter vähän ajan perästä, "pitää mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun täytyy pitää huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pitävät huolta sinusta! Ja kun kyllästyt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Minä rakastan neekerityttöjä." Peter nauroi.
Näy tääll' ei pilviä, ei hattaroita, ei salamaa, ei tytärtä myös Taumaan, mi päällä maan niin usein muuttaa majaa. Ei kuiva höyry myöskään nouse yli tuon portaan äsken mainitun, min päässä sijainen Pietarin on vartiana. Kai alempaa se joskus järkähtelee; mut tuulen vuoks, mi maassa syntyy kuinka, en tiedä täällä ei se järky koskaan.
He vihdoinkin vetäysivät varovasti ääntä kohden ja huomasivat pensaitten takana seisovan tavallisen metsämajan, josta he kuulivat äänen kuuluvan. He hiipivät, pyssyt ojolla likemmä majaa ja kuulivat kun kuolevan valituksen majasta. Olli käveli majan avonaiselle puolelle ja katsahti majan sisään. Hän hyppäsi kymmenkunta askelta takaperin kun ammuttu ja huusi kauhunäänellä: "Huu-u-hu Jussin haamu!"
Kyllä maalla majaa on. Näyttää kuitenkin toisinaan, kuin ei olisi kylliksi, joka taitaa siitä tulla, että kaikki eivät tyydy pienempään, kohtuulliseen majaan. Makedonian mainio kuningas, Suuri Aleksanteri, vielä lasna ollessaan, rupesi itkemään, kuultuansa tähtienkin taivahalla olevan täytetyitä ihmisillä eli muilla elävillä, samatenkuin tämä meidän asuttavamme maakin.
Vähän päästä ennätti hän metsään, ja samassa nousi aurinko niin punaposkisena, ihan kuin Susanna muori olisi sitä äsken höyhentänyt. Valtteri istui mättäälle ja rupesi syömään juustoa ja leipää. Häntä ei yhtään nukuttanut. Hän kuuli lintujen laulavan, ja tuomet tuoksuivat hänen mielestänsä suloisemmin kuin ennen. Valtteri alkoi nyt rakentaa itsellensä majaa.
Minä en voi toisin tehdä, Benedikt! sanoi Wappu hiljaa ja katseli surumielisesti lumista, kolkkoa majaa. Minä luulen että vuoren haltijat ovat minua lumoneet, jotta minun täytyy palata heidän luo enkä voi perehtyä laaksoon. Sitä melkein voisi uskoa. Jotakin kummallista on sinun tilassasi.
Ei ole ollut tien varrella ainoatakaan ilon majaa. Lakoutunut nurmi siellä ojan reunalla vain osoittaa sijan, mihin joskus olet uuvuksissasi istahtanut. Välistä sentään kohoo tie kukkulalle Pohjanmaankin aukealla. Ja on elämässäkin joskus sunnuntaihetkiä, niinkuin on korvessa kosteikko, niinkuin kukkula alangon keskellä, niinkuin saari suuressa meressä.
Asukkaat ovat suurimmaksi osaksi öljypuita, muuten sangen hurskas ja säännöllinen heimo. Ensimmäisessä ravintolassa, johon menin majaa ottamaan, sain, vaikka minun olikin ankarasti nälkä, kolmatta tuntia odottaa suurusta alituisen jankutukseni uhaksi.
Ei ollut koskaan tapana sinun äidilläsi seurustella maankuljeksijain, ja silmänkääntäjäin, ja laulutyttöin kanssa, enkä minäkään sitä tapaa ota omakseni. Eikä minun ole niin peräti mahdoton saada toista majaa itselleni, että minun olisi pakko jäädä tänne saman katoksen alle tämän näin maankuljeksija-prinsessan kanssa."
Päivän Sana
Muut Etsivät