United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !


LEONCIA. Niin, polvillanne olette te maanneet. CLETO (hiljaa). Epäilemättä hän on nähnyt minun tänä aamuna kirkossa. (

"Olipa hyvä, ettemme nyt ole merellä", tuumi Antti, "ja arvelenpa, miten niiden nyt käy, jotka ovat kaukana maasta." "Hyvin kaiketi, luulisin, he eivät ole maanneet niinkuin me, vaan nähneet jo kaukaa pahan sään tulevan ja menneet ajoissa maihin." "Hyväpä niin", vastasi kumppani; "kyllähän täällä on hyvä olla, mutta kun nyt ilma asettuu, niin lähdemme kaiketi matkaan, vai kuinka?"

Emmekö me ole maanneet vaaleina ja pelvosta kivettyneinä kirkoissa, uskaltamatta katsoa ulos, samoin kuin Kristuksen opetuslapset makasivat Jerusalemissa suurena pitkänäperjantaina, kun retki kulki Golgatalle! Käytä siipiäsi, ja voi niitä, jotka nyt tahtovat sinua sitoa! RAGNHILD ROUVA. Lähde rauhassa, isäntäni! MARGARETA. Isä, hyvästi, hyvästi, tuhat kertaa hyvästi! Esiin, esiin kaikki naiset!

Mutta nyt he olivat jo toista vuotta erillään maanneet. Sillä kyllä sekä Kinturi että Mari olivat sitä lastenpaljoutta ajatelleet, josta kauppias varotti, vaikkeivät he ymmärtäneet siihen parempaa neuvoa kuin toisistaan vierottumisen.

Hän on minun isäni veli he ovat istuneet yhden ja saman isän polvilla maanneet yhden ja saman äidin rinnoilla. Hyi häpeä, mies! Kaikkia hullutuksia onkin saatu sinut, sairas mies, uskomaan!" "Uskomaan tosiaan!" sanoi Ramorny. "Onpas se uutta ja outoa minulle, että minua liian herkkä-uskoiseksi sanotaan.

Kaisa kävi vetämässä oven kiini, palasi sitten pöydän luo ja alkoi yhtä hiljaisella sipinällä kuin liedellä kiehuva pata lukea sunnuntaipäivän epistolaa. Jo oli hän ehtinyt evankeliumin loppuun, rukousta vaille koko läksyn, kun alkoi arvella toistenkin ruokalepoa olevan kylliksi ja sanoi hiljalleen: "Etteköhän nousisi ylös, olette maanneet niin pitkään, että alkaa olla paras kirkon aika sivu."

Oi, pyhä Innosents, kuink' oivat pylväät! Vahvemmat niill' on niskat, selkäpiit, Kuin meillä; uljailevat vielä silloin Kuin meidän ovat luumme aikoja Jo turpeen alla uupuneina maanneet. Mut mitä merkitsee nuot ristit tuossa? AKSEL. Pylvästä toista, Wilho, katsokaamme! WILHELM. Vaan sano ensin, mitä ristit tuossa. AKSEL. Ne ovat Haarderaade, Olav' Kyrre Ja Mauno kuninkaiden mittamerkit.

Ei enää mennyt kylään, kun lähetimme. Kätkeytyi vaan nurkkaan eikä lähde. Naapurin eukko pistäysi täällä toissa päivänä, mutta kun näki meidät nälkäisinä ja sairaina, kääntyi ja meni tiehensä. Hänenkin miehensä on mennyt maailmaan eikä hän itsekään tiedä, millä pienet lapsensa ruokkisi. Tässä nyt olemme maanneet ja kuolemaa odotelleet.

Sitte ovat he monta vuosisataa siellä maanneet, eivät kuole, vaan kun aika on täytetty, ja Böhmi on pahimmasti sorrettu, tulevat he jälleen sen apuun ja voittoon. Tavan takaa he nostavat päänsä ja kysyvät, eikö aika jo ole? Silloin hevoset pystyttävät korvansa, mutta pian kaikki jälleen uneen vaipuu. Hän joka täsmälleen oikeana päivänä ja hetkenä Vlanikiin menee, voi nähdä ratsumiehet.

Sillä kovin sanoi hän heitä väsyttävän, kun eivät kuuteen viikkoon olleet sängyssä maanneet, eivätkä viimeinkuluneihin kahteen vuorokauteen saaneet päätänsäkään kallistaa. Poika parat, kuinka minun kävi heitä sääliksi. Kuuteen viikkoon eivät olleet maanneet sängyssä! "Mutta onkohan sitte niin kovin epämukava maata sohvalla taikkapa telttavuoteellakin?" kysyin kuitenkin.