Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"'Se mäyrä on sinun pyytäminen, sanoi isä, 'mutta elä lausu sanaakaan, äidille, ennenkuin olet vissi, ettei peto taida päästä pakoon. Etsi nyt pesä, joka ei suinkaan taida olla kaukana siitä paikasta, jossa hänen ensiksi huomasit ja tunge sitte sinne saakka. "Aivan niinkuin isä sanoi, olin jo itsekin aikonut tehdä, sillä olen jo ennenkin mäyrän ottanut kiini.
LAURI. En suostu päätökseen minä. TUOMAS. Enkä minä. TIMO. Olenko minä piirtoposkinen metsäsika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. JUHANI. Te rupeette kapinoitsemaan. TUOMAS. Se rangaistuksen pykälä ei käy päisin, ei käy. TIMO. »Ei käy kontoon», sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä.
TERHI. Hyvin käsket, suur' emoni, Täytän tahtosi paremmin. LOUHI. Turjo! tuossako isäntä? Kuin lumessa mäyrä, torkut! Muista Pohjolan parasta! Onneasi muista! Onni? Noutajat, enempi oltta! Onni on humalan kukka, Jonka Pohjola pusersi Häähumala haihtuvainen, Siinä onni!
JUHANI. Sentähden käytä itses aina kiltisti ja siivosti, välttääksesi vihani rankaisevaa kauhistusta. TIMO. Mutta minä en ole mäyrä, enkä susi. Hei, hei! En ole karhukaan enkä mikään rotta! Tiedä huutia vähän. »Tiedä huutia, sanoi Jaakkolan Juuti»; Hehheh! AAPO. Sallitaanko minulle sananvuoro? JUHANI. Kernaasti. Mitä mielit sanoa?
Ja sinetissä hänen Lucretiansa, jolla hän aina lukitsee kirjeensä: se on hänen! Kenelle tuo lienee? FABIO. Se kietoo hänet suolineen, sorkkineen. "Olen kiintynyt; Mut kenehen? Suu kiinni nyt: Sit' en sano, en." "Sit' en sano, en." Entä sitten? Toista värsymittaa! "Sit' en sano, en." Entä, jos se olisit sinä, Malvolio! HERRA TOPIAS. Hirteen, senkin mäyrä!
GLOSTER. Mua hänen herjakielens' ärrytti, Mun, syyttömän, kun päähän syyn hän syyti. ANNA. Sua oma verivimmas ärrytti, Jok' uneksi vaan aina teurastusta. Tapoithan tämän kuninkaan. GLOSTER. Sen myönnän. ANNA. Vai myönnät, mäyrä? Myöntäköön myös Luoja, Ett' ilkityöstäs kadotukseen joudut! Oi, lempeä hän oli, jalo, hurskas. GLOSTER. Siis omiansa taivaan kuninkaalle.
Nyt taukosi yht'äkkiä meteli, ja Rietrikki pelkäsi Kastorin kaatuneen metelissä, vaan niin ei ollut. Muutaman tuokion perästä kuului kulkureiästä sohina ja pärinä, ja silmänräpäyksessä ryntäsi mäyrä verisenä luolasta, löi pojan kumoon, joka ei ollut valmistainnut semmoiselle lyönnille, puri pahan haavan vasempaan käsivarteen ja pakeni pikaisesti metsänpinnalle päin.
Mäyrä, joka käänsi itseänsä sinne ja tänne ja viimesillä voimillaan koetti tehdä vastarintaa, ei toki päässyt irti sitkeän ja kovakiskoisen vihollisensa kynsistä; turhaan koetti hän purra ja voimistella kanssansa.
SINIPIIKA. Niinkuin onnes, poistun sinusta nyt ainiaksi. Nyt vasta mies mieletön, kavahtaos jumalten vainoa. KULLERVO. Kaikki menkäät, niin jumalat kuin sinä! Yksin öisillä ahoilla Suomen saarta samoilla tahdon, yksin niinkuin mäyrä, jonka huvitus pimeys on. Mutta miksi viivyttelet sinä? Käy toimeen ja tee parastas; työssä ompi maksus.
Täysissä vihoin molemmat eläimet pehtaroitsivat toinen toisensa päällä kirkuen ja kiljahtaen; välisti koira, välisti mäyrä oli päällä, ensi-mainittu kyllä sai syviäkin raamuja pedon terävistä kynsistä, vaan väsymätön sotilas siitä ei huolinut, eikä hellittänyt toisen kurkusta vaan pinnisti sitä vielä pahemmin. Oli oiken kuoleman ja elämän sota.
Päivän Sana
Muut Etsivät