Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Stjernstråle kyllä tietää, mitä merkitsee häntä odottaa. Stjernstråle oli sankari ja loistavana tähtenä hän liikkui. Ennen metsästä loppuvat puut ja maasta kivet, kuin Stjernstrålen ja Lybeckerin nimet unhottuvat Suomessa, toista niistä seuraa siunaus, toista kirous! Lybecker petti maan ja kuninkaan.» Oltiin pitkä aika surumielellä vaiti. Viimein sanoi eräs nainen: »Se oli raskas päivä.»
Te istutte täällä rauhassa ja olette kaiketi istuneet kaiken aikanne; mutta jos olisitte niinkuin minä seurannut Lybeckeriä, silloin ehkä puhuisitte toisin. Minä olen ollut hänen johdettavanansa vuodesta 1704 asti ja tiedän, mikä mies hän on. Me seurasimme häntä, 14,000 miestä urhoollista väkeä Suomesta, ja olimme jo valmiina Pietarin valloitukseen, mutta Lybecker ei uskaltanut taistella.
Herrojen kehnouden tähden karkasivat miehet viime sodassa, mutta kun Lybecker vihdoin kutsuttiin pois ja Armfelt sai päällikkyyden, kuka muu silloin kokosi miehet armeijaan kuin Löfving? Armfelt taisteli kuin mies, mutta kaikki oli jo myöhäistä. Meidän rykmenttimme marssivat Ruotsiin, ja kuka vaan pääsi meni samaa tietä, kaikki paitsi Löfving ja hänen kivekkäänsä.
Vaan olenpa hullu tai viisas, niin tästä puvusta en erkane, ennenkuin Lybecker näkee minut.» »Oletko ilmi hulluna?» huusi moni. Yrjö jatkoi: »En niin hullu, ett'ei viisaus näy välistä. Minä tahdon kerrankin tehdä lopun kaikesta tuosta juoksemisesta ja loruamisesta. Ei ole ainoatakaan miestä niissä, jotka ovat nähneet Lybeckerin, joka ei uskoisi, että hän kauhistuu venäläisen haamuakin.
En vastaa näistä miehistä paraatirintamassa, mutta kun he ovat silmätysten vihollisen kanssa ja kun kymmenen askelen päässä laukaistaan, silloin käyn takuuseen heistä, vastasi urhoollinen Armfelt vähän närkästyen. Teidän ylhäisyytenne antakoon vain heille tilaisuutta siihen. Johan ne lurjukset Viipurin luona näyttivät, mihinkä kelpaavat, jatkoi Lybecker.
Lybeckerin puheille tulleet herrat seisoivat mykkinä, mutta omituinen hymy leikki Hastferin huulilla ja Lybecker astui kädet puuskassa nuorukaisen eteen ja sanoi äreästi: »Te ette usko, herra, te epäilette Bellarion tuntevan minua tuhansien joukosta.»
Kolmetoista vuotta on meidän miehiämme alinomaa viety vieraille maille sinne, jossa kuningas taistelee, ja Suomi on turvattomana ja suojattomana; sotaväkeä on ainoastaan kourallinen ja senkin päällikkönä Lybecker.» Synkältä todellakin näytti tulevaisuus silloin useimmista, mutta jokainen koetti pitää pahoja aavistuksia mahdollisimman kaukana, ett'ei hääilo olisi häiriytynyt. Karkulaiset.
Yrjö jäi vaiti ja kun ei kukaan muu jatkanut, kysyi Armfelt: »Entä sitte?» »Kaikki katselivat kummastellen toinen toistansa», sanoi Yrjö, »ja minä sentähden jatkoin selitystä: Jos Lybecker pysyy meidän sinne saapuessamme rohkeana, jos hän ei juokse meitä karkuun, niin voimme me todistaa hänen puolestansa.» »Mitä sitte?» kysyi Armfelt.
Seuratkaa minua, pojat!» Mutta Armfelt ei ollut vielä poistunut sieltä. »Ei askeltakaan tästä mihinkään!» komensi hän. »Teidän vapautenne on ammoin menetetty ja ehkä henkennekin.» »Pois täältä!» kaikui väkijoukosta. Lybecker oli hetkisen aivan mykkänä ja voimattomana mielenliikutuksesta, mutta nyt hän kiukusta itkien sanoi: »Odottakaa kaikki viimeistä hetkeänne, se jo pian joutuu.
Lybecker katsahti ylös ja vastasi vähän hajamielisesti: »Jaha, vai niin, hyvä! Mutta vielä yksi asia. Kirjottakaa minun tervehdykseni kuninkaalliselle neuvoskunnalle Tukholmaan ja sanokaa minun toivovan, että jo vuosikausia luvattu apu sieltä Ruotsista viimeinkin tulee. Sanokaa heille myöskin, että me siihen luottaen istumme täällä rauhassa toistaiseksi ja hätätilassa peräydymme pohjoista kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät