Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Cumurgi, eräs sultaan'in suojilas, käski suuren-visiirin ilmoittaa kuninkaalle; "että hän saa kyllä mennä 'Demotika'an' ja asua siellä ikänsä, jos häntä haluttaa. Kuitenkin luultiin, että hän pian itse siihen kyllästyisi, koska ei täst'edes enään mitään rahoja annettaisi hänelle." Tämä vastaus suututti kovasti kuningasta, ja hän oli, kuin kuumilla hiilillä "Demotika'ssa."
Omituisinta on, että vielä keväällä 1870 ylipäänsä luultiin sotaa jotenkin mahdottomaksi. Mérimée ei hänkään usko sen syttyvän "
Taikakalun kautta herra on yhtä hyvässä turvassa kuin omassa huoneessaan." Emmerich oli usein kuullut mainittavan, että neekerien joukossa olisi noita-akkoja, jotka luultiin tietävän ylen-luonnollisia taikakeinoja.
Sir Edwardin tilalla tuli hirmuinen hyörinä, kun hän, edeltäpäin rivilläkään tuloansa ilmoittamatta hänen luultiin, päättäen siitä mihin hän viimeksi oli rahaa määrännyt lähettämään, olevan Ruotsissa eräänä kauniina päivänä ajoi maatilansa kartanolle.
Hänen valittunsa isä oli skotlantilainen eversti Bruce, joka sodan loppuvuosina oli ruvennut Ruotsin armeijan palvelukseen ja sitte asettunut asumaan Ruotsiin. Luultiin lapsuudesta juurtuneen taipumuksen johtaneen Kustaa Drakea tähän valintaan, vaan että Agnes Brucen oli täytynyt isänsä tahdosta suostua hänen tarjoumukseensa.
Varmaan ei voitu sanoa varkaan nimeä, vaan luultiin Uledia syylliseksi. Uledi kutsuttiin tutkittavaksi. Kysyttiin, oliko hänellä lasihelmiä, jotka eivät olleet hänen omiansa. Hän vastasi: "ei". Stanley käski silloin aukaisemaan hänen säkkinsä, ja siitä löydettiin yli viisi naulaa kauniita helmiä, jotka olisivat riittäneet maksuksi noin kahden päivän ravinnosta koko retkikunnalle!
Perheensä luuli hänen epäilemättä kuolleeksi, sillä laivan luultiin joutuneen haaksirikkoon ja koko väen hukkuneen. Mutta suuri oli kaikkein ihme ja ilo, kuin laiva parin päivän kuluttua tuli Oulun satamaan. Se oli tullut niin pikaisesti, että tieto sen lähdöstä postissa ei vielä ollut joutunut. Possenius kyllä oli lusikkaansa kaivannut, mutta ei tietänyt, miten se tulomatkalla oli kadonnut.
Tämä varovainen kuningas tahtoi kysyä neuvoa toiseltakin, aivan toisenlaiselta neuvonantajalta kuin mitä Olivier Perkele oli, neuvonantajalta, jonka luultiin saavan tietonsa ylemmistä tähtitarhoista, jota vastoin Olivier'in neuvot niin ainakin ihmiset, niiden hedelmiin nähden, olivat taipuvaiset päättämään tulivat alhaaltapäin, itse paholaisen luota.
"Olkaa vaan levollisena ja kiittäkää taivaallista isäänne. Popov! missä on sidekääreet?" "Vaan rahat ... ruunun rahat"... "Siinä se on, nyt alkaa hourailu taas. Jäätä, Popov, enemmän jäätä!" Viikko kului. Luutnantti oli niin paljon paranemaan päin, että luultiin hänelle voitavan kertoa, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän sai tietää seuraavan.
Näin sai asia alkunsa, ja pelinukkein takana nauroivat ne, jotka rihmoja vetelivät. Aatelisten joukossa oli luopioita, jotka kiljuivat niin kovasti, että heitä luultiin enemmistöksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät