Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tapani, nähtyään lasin, luuli siinä olevan teetä, ja koska hän lämpymän takia tunsi suunsa kuivaksi, otti hän sen mielihyvällä ja kolautti toisten laseihin, niiden sanoessa: "Terve!" vaikkei hän tiennyt mitä se merkitsi. Nyt hän, katsoen toisten esimerkkiä ojenti lasia suuhunsa, luullen siinä olevan teetä.
»Muista, mitä lupasit isällesi!» sanoi hän. »Sitä et saa pettää.» Miihkalin kasvot synkistyivät ja hän vastasi jäykästi: »Hän otti sen lupauksen minulta luullen, että minä täällä voisin paraiten palvella maata. Nyt viittaa kohtalo toiselle taholle ja minun täytyy niinkuin kaikkien muidenkin totella pakkoa.»
Hän katseli, katseli noitaa, luullen puolittain, että joku henki oli pukeutunut tämän hahmoon ja tullut häntä pilkkaamaan. "Kuinka?" kysyi Nevalainen. "Sinäkö hourit vai minä?" "Ei kumpikaan", vakuutti noita. "Varmasti jompikumpi, ja luulenpa melkein, että sinun järkesi on taistelun hyörinästä ja saamastasi kolauksesta vähän seonnut", arveli Sipo.
Se on pieni tyttö oikein sievä, muhkea tyttö", sanoi Ava-täti, luullen saavansa Niinan huomion käännetyksi lapseen. Hoitaja aikoi vielä kerran panna lasta vuoteesen, vaan taaskin työnsi Niina sen pois, huutaen: "En minä sitä huoli nähdä!"
Tästä ihastui harakka, luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten muut poikansa revolta säilytti; mutta toisena päivänä tuli repo jälleen ja asettui taas puun juurelle. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka. "Katson tätä puuta suksekseni", vastasi repo. "
Ava-täti astua tipsutteli hänen vieressänsä, tuohus kädessä, luullen muka olevansa suurenakin apuna. Rolfia viehätti ajatus, miten uteliaina lapset toisessa huoneessa odottelivat, ja tahallansa viivytteli hän oven avaamista, ett'ei suotta niinkuin hän sanoi tätille lyhentyisi yksi elämän onnellisin hetki.
Kovaksi onneksi on hän nopsajalkaisempi kuin hänen herransa, jonka vuoksi hän isäntänsä tähden kääntää koko talon ylös-alaisin, sillä hän, luullen häneltä kiellettävän mitä hän pyytäisi, ottaa kaikki tarpeensa omin lupinsa. Asia on todella niin, sanoi d'Artagnan, että minä aina olen huomannut Mousqueton'issa erinomaisen suuren alttiuden ja ymmärryksen.
»Roopin poika? Mikä se Roopin poika on?» Kyselijät olivat ivallisia, muutamat ääneensä nauroivatkin luullen, että Santeri koettaa heille syöttää pajuköyttä. Mutta Aukusti alkoi osotella käsillään kirjan paksuutta, pituutta ja leveyttä ja sanoi nimeksi: »Roopin poika Kruusoe.»
«Mikähän tuli Marialle?« «Ja niin äkkiä!« ihmettelivät kaikki. Parooni Klaus oli ainoa, joka oikein aavisti, vaikka ei hänkään ymmärtänyt oikein asian laitaa. Vanha parooni oli lähtötuumissa, seisoi mantereen puolisella rannalla huutaen soutajiaan, jotka, luullen vielä kauvan saavansa olla kotomatkasta murheetonna, olivat menneet kylään.
Huomenna oli Johanneksen nimipäivä; hänen kamarinsa oli juhlapuvussa. Juhannuspäivänä Anna, äitinsä kirkossa ollessa, itki ja Jumalaa rukoili Johanneksen puolesta. Mutta jumalanpalveluksen jälkeen tuli majuri s hänen luoksensa. Anna peitti ensin käsillään kasvonsa, ikäänkuin luullen majurin arvanneen hänen salaisuutensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät