Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta. Juhana. Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet. Andrei.
Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata! Vouti. Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin hänen vielä paikallaan seisovan. Kosmin. No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta etsimään! Vouti. Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. *Kosmin, Andrei.* Kosmin. Kenenkä luulet tämän tehneen? Andrei.
Ja etköhän sinä nolostuisi, Pekka, jos sanoisin, että sinä olet itserakas houkka, jos luulet, että yksikään tyttö sinusta pitää ja tahtoo sinun kaltaistasi miehekseen? Kyllä minä nolostuisin aika lailla, Hanna, sillä olen aina ajatellut keittäjättärellä meillä kotona olevan omat tuumansa, kun hän paraimmat palat panee minun vadilleni. Oi, sen tekee hän sinua sääliessään, usko sinä se!
Väinämöinen, viisas tietäjä, mestari tulee vihdoinkin kamppailevan sielun luokse ja puhuu sille, ei ivalla, vaan säälillä: »oi sielu, yhäkö luulet yksin käyväsi? Etkö jo saa silmiäsi auki sille tosiseikalle, että oikea Pohjan tyttö jo on sinun omasi? Etkö muista viettäneesi häitä Pohjolassa? Etkö tiedä, että jo olet yhtä korkeamman itsesi kanssa?
Olikos hänen pakko minua koko illan pistellä, ja kun minä suutuin ja pyysin päästä hänen suosiollisesta huomiostaan, niin hän: »Mikä luulet olevasi, yliopistosta pois potkittu, poliisivalvonnan alainenkin» »Sinunko?» »Minun juuri!
Tämän pettyneen toivon suhteen lohduttaa minua vaan vaillinaisesti tuo pyhä pantti, tuo lakastunut kukka. "Trotwood", sanoo Agnes kerta päivällisten jälkeen. "Kenenkä luulet huomenna menevän naimisiin? Joku, jota sinä ihmettelet". "Et suinkaan sinä, Agnes?" "En minä!" iloisena nostaen kasvojansa niistä nuoteista, joita hän kopioitsi. "Kuuletteko, mitä hän sanoo, isä? Vanhin Miss Larkins".
Sinä tiedät sen huoneen, jossa Romassa asuimme, olevan revityn ja samalle paikalle on rakennettu Merkurion komea temppeli. Sinä varmaankin luulet minun käyvän siellä usein hartauden harjoituksissa, mutta niin ei ole Klaudia. Vaikka minä asun keskellä romalaisten jumalain pääkaupunkia ja olen heidän temppeleinsä ja alttareinsa ympäröimänä, niin en enää notkista polviani heidän edessänsä.
Mutta miksi et sanonut että yhtä kaikki olin sinulle rakas? Miksi et voinut sanoa että kärsit puutetta? Olisit ainakin voinut sanan lähettää. Mutta sinä et tullut, etkä lähettänyt sanaa!" Marit pysähtyi vähän, sitten aloitti hän taas, vaikka tyynemmin. "Luulet kenties että minä olen viettänyt onnellista elämää tässä talossa.
Viattomuuden kuva kummoinen! Siveä on hän sekä suloinen! AINA. Mik' onpi nimes? LAURI. Lauri! AINA. Lauri vai! Se kaunis on!... LAURI. Ja sun? AINA. On Aina; kai Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet. LAURI. On oikein ihanainen! AINA. Niinkös luulet? No sepä vallan lysti oli vasta! LAURI. Suo anteeks', että estän haastamasta.
Kun Esteri tuli vinttiin ja näki kammarinsa oven särjetyksi ja reväistyksi paikoiltaan, hän puristi kätensä nyrkkiin. »No hyvää päivää, järki! Kuljetaan nyt yhdessä. Lähdemme heti taipaleelle, kaupunkiin. Kuinka paljon luulet tarvittavan siihen, että maailman selkä taipuu! Ja että forstmestari minun tullessani kotia tulee pihalle asti vastaan, aukaisee ovet ja sanoo: Tervetuloa!
Päivän Sana
Muut Etsivät