Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ne aikovat, luulemma, haastaa sinun vastaamaan siitä hevosvarkaudesta.» »Haastakoot! En minä siitä linnaan mene.» »Mikäs auttaa?» nauroi Antti. »No kyllä mä nyt ainakin yhden murhan sitä ennen teen. Kuka raato nyt hevosvarkaudesta viitsii linnaan mennä.» »Saman minä sanon», yltyi Levalan Lomppikin. »Kun minä menen linnaan, niin teettekö sitten minusta komian laulun?» »Komian!
«Jonka olette heittänyt luotanne, juuri kuin se olisi mikäkin hylkykappale!» keskeytti hänen ylhäisyytensä, «Teillä lienee erinomaisen runsas valikoima pitäjiä luulemma; teillähän on varaa lahjoittaa semmoisia oikealle ja vasemmalle!» Sanat lausuttiin tylyllä ja ivallisella äänellä.
Gunilla rouva oli siellä ja kilpaili emännän kanssa ystäväänsä tervetulleeksi toivottaessaan. «No, hyväinen aika, tämäpä hauskaa!» huudahti Gunilla rouva sydämmellisesti syleillen Eliseä. «No, kuinka pikku rouva jaksaa? Vähän kalpea, vähän apeamielinen ja alakuloinen, luulemma?
Olen sentään melkein varma, että niin ei ole asian laita, sillä vaikka olettekin hyvin nuori, niin te mielestäni kuitenkin olette niin ajattelevainen ja ymmärtäväinen, ettette ole tuuminut mennä naimisiin, ennenkuin olette saanut sellaisen toimeentulon kuin on tarpeen vaimon ja perheen elättämiseksi... Mutta nyt, kun tämä este on poistettu, niin... Kuulkaahan, ystäväni mitä pidätte pappilan tytöistä?... Somia neitosia, luulemma, ja minä vastaan siitä, että ette ainakaan saa rukkasia.
Väliin tuntuu minusta, ett'en ole minä sen älykkäämpi kuin muukaan tavallinen kristitty ihminen, mutta olenhan suuri häränlihan syöjä, ja se se, luulemma, tekee hieman haittaa älylleni. HERRA TOPIAS. Epäilemättä. HERRA ANTREAS. Jos sen tietäisin, niin, jumalauta, pois sen kieltäisin. Huomenna minä ratsastan kotiin, herra Topias. HERRA TOPIAS. Pourquoi, hyvä ritari.
No, entä pikku Gabrielle-tipsukka, mitä hänestä sanot?» «Oh, hänhän on hurmaavan suloinen, etenkin milloin hänessä näkyy tuo ylhäinen piirre, on hän mitä suloisin pikku olento!» «Ja Saara?» «Niin hän on kaunis hyvin kaunis, luulemma, ja kuitenkin hänessä on ainakin minun mielestäni jotakin rumaa. Hän ei ole ensinkään siskojeni kaltainen; hänessä on jotakin kylmää, melkeinpä vastenmielistä.»
Sehän on palanen seepiavärimaalausta; .... käsi, joka ripottelee ruusuja .... haudalle, luulemma. Enkö ole nähnyt tuota ennen jossakin, mutta eheänä?» «Olette kyllä! Kyllä! Se on nainen ruusupensaan luona, jonka lapsena lahjoitin Saaralle. Saara elää! Katsokaa! Tähän hän itse on kirjoittanut.»
Täällä kuten taivaassakin, koko ijankaikkisuudessa olen sinun ja sinä minun!» *Nainen*. «Hiljaa, Arvid! kuulen äitini äänen, hän kutsuu minua. Menkäämme hänen luoksensa.» He menevät sisään, uusi pari astuu parvekkeelle. *Mies*. «Pidättekö, Louise serkku, iltailmasta? Louise serkku, olette vähän romantillinen, luulemma. Pidättekö, Louise serkku, tähdistä? Minäkin rakastan tähtiä!
Oh, se kirje tuotiin viime yönä, kun sinä olit liian liian » »Juonut sitä lukeakseni, luulemma. Eipä hätää, ei kai se sisällä mitään tärkeää.» »Avaanko sen, Sallustus?» »Tee se ehkä siinä on jotakin ajatuksia virkistävää. Glaukus parka!» Vapautettu orja avasi kirjeen. »Mitä!
Nyt hän läähättäen juoksi muijan perässä ja huusi: Odottakaa, Reetta muori, pelkään niin helkkaristi, kun tuolla ammutaan metsässä. Sotilaat luulemma siellä pitävät leikkisotaa. Hyvänen aika, mihinkä tässä nyt joudutaan? Ovat minun jo pelästyttäneet aivan hukkaan, kun en käsittänyt, mistä se pauke tuli. Jospa tässä edes olisi torppa, johon suojaan pääsisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät