Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
»Totta puhuen, korkea herra», vastasi mies, »toivoin, että semmoinen ilmoitus olisi tarpeeton; sillä eihän siitä ole kovin pitkä aika, kun antauduin teidän palvelukseenne ja te lupasitte minulle majurinviran ynnä puolen taaleria päiväpalkkaa sekä toisen puolen taaleria jälestäpäin saatavaa. Ainakin toivon, että te, korkea herra, ette ole unohtanut palkkaani samoin kuin oman itseni?»
CRESSIDA. Käyn tuomaan. ULYSSES. Lupasitte olla tyyni. TROILUS. Ei pelkoa; ma oma itseni En enään tahdo olla, tunteistani En mitään tietää; sula tyyneys olen. THERSITES. Nyt pantti, nyt, nyt, nyt! CRESSIDA. Täss' ota, Diomedes, tämä rannus! TROILUS. Oi, kauneus, mihin uskollisuus jäi? ULYSSES. No, prinssi, TROILUS. Tyyni olen, päältä tyyni. CRESSIDA. Sa katsot rannusta; no, katso tarkoin.
Oh! se ei ollut herrasmies, siitä olen varma; sitä paitsi hänellä ei ollut miekkaa, ja nuo muut kohtelivat häntä ilman vähintäkään kunnioitusta. Joku lakeija kai, mutisi d'Artagnan. Ah! nais-parka! kuinkahan he ovatkaan menetelleet hänen kanssansa! Te lupasitte minulle olla vaiti asiasta, sanoi ukko. Ja minä uudistan lupaukseni, olkaa vaan huoleti, minä olen aatelismies.
Heräjä nyt reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata! KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni? BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa suojelijaa? KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, nyt alkaa historia Maria Stuartista!
Mutta minä tiedän myöskin, että kuolinpäivääni saakka tulen Jessie'ä rakastamaan; mutta ei syntisellä tavalla, sir ei syntisellä. Minä en tahtoisi häntä loukata ajatuksissanikaan." Oli pitkällinen vait'olo. Vihdoin Kenelm sanoi: "Te lupasitte olla hyvä tuota pientä kukkapallilla leikkivää tyttöä kohtaan; miten hänen on käynyt?" "Hän voi vallan hyvin, sir, kiitoksia kysymästänne.
Ei taida ruunukaan ruveta sinun rengiksesi. Vaan mitenkäs oli sen puheen, kun lupasitte minun asua kymmenen vuotta arennitta ja nyt jo ajaisitte maailman selkään? Saisit kai tässä minusta nähden asua vaikka kaksikymmentä. Junnu alkaa epäillä isäntääkin. Sen silmä vilkkuu epävakaisesti ja jalka viputtelee puhuessa.
PENTTULA. Mitä hyötyä teillä siitä on, sitä en tiedä, eikä se minuun koskekaan. Te lupasitte minulle tynnyrin rukiita, jos saisin Niilon Helenasta luopumaan. Sen tein, ja te olette maksanut. Mielestäni olemme nyt kuitit. LOVIISA. Mutta siihen en minä voi tyytyä, ymmärrättehän. PENTTULA. Vaan ? LOVIISA. Vaan tietysti täytyy minun myöskin tulla emännäksi Peltolaan. PENTTULA. Se on eri juttu.
Ah, virkkoi rouva Bonacieux soimaavalla äänellä; ah, herra! minulla oli teidän sotilassananne ja teidän aatelinen kunniasananne; toivoin voivani siihen luottaa. Ja minä, rouva hyvä, sanoi d'Artagnan hämillänsä, te lupasitte minulle... Ottakaa käsivarrestani, rouva, sanoi muukalainen, ja jatkakaamme matkaamme.
Te silloin lapsianne kohotitte kynnyksiltä käsin ylös ja näytitte niille: "Katso, se on Egmont, tuo suurin tuolla! Se on hän! Se on hän, jolta te saatte kerran odottaa parempia aikoja, kuin joita teidän isäparkanne elivät". Ett' ei vaan teidän lapsenne tarvitsisi, teiltä kysellä kerran. "Minnekkä hän on urjennut? Minnekkä ne ajat, joita te lupasitte?"
Minä olen varma siitä että voisin puristaa Willen kättä ja suudella tuon toisen pientä kättä ilman pahaa ajatusta. Mitä te siihen sanotte, sir? Te lupasitte kirjoittaa minulle hänestä. Mutta en ole kuullut mitään teistä. Susyllakin, tuolla pienellä kukkapallilla leikkivällä tytöllä, on ollut suru se vanha mies, jonka luona hän oli, kuoli muutamia päiviä setäni kuoleman jälkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät