Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


Sinun olisi tehnyt hyvää nähdä, kuinka viheriä paikka se on. Mutta sinä saat nähdä sen usein. Minä lupasin hänelle, tulla sinne sunnuntaisin. Minun pikku, pikku poikani!" huudahti Bob. "Minun pikku poikani!" Hänen voimansa raukeni äkkiä. Hän ei voinut estää sitä. Jos hän olisi voinut estää sitä, olisivat ehkä hän ja hänen lapsensa olleet kauempana toisistansa, kuin he olivat.

Saarnaaja jatkoi, mutta minä en kuullut sen enempää, sillä Betty istui kädet ristissä ja silmät täynnä kyyneliä; hänen kasvonsa, jotka vast'ikään olivat niin rumistuneet, näyttivät nyt iloisilta ja toivokkailta, niin että luulin ilman vaaraa voivani heittää hänet. Minä käskin hänet jäädä ja lupasin toimittaa kaikki, siksi kuin hän palaisi.

Martti ei kyennyt vastaamaan, ja hetken ajan vallitsi hiljaisuus. Sanovat että Maria elää, alkoi Tapani uudestaan. Sano hänelle terveiset. Täytin mitä lupasin. Nytkään Martti ei vastannut, mutta suuret kyyneleet tunkeutuivat hänen silmistään ja vierivät poskia pitkin. Hän olisi tahtonut paeta maailman ääriin saakka, mutta rakkaus veljeen pidätti häntä.

Kun viimeisen kaikkein viimeisen kerran näette hänet, tahdotteko sanoa hänelle mitä hartaimpia terveisiä ja kiitoksia sen orvon puolesta, jolle hän aina oli enemmän, kuin isä?" Tämänkin lupasin uskollisesti toimittaa. "Minä kiitän teitä vielä, Sir", sanoi hän, sydämellisesti pudistaen kättäni. "Minä tiedän, mihin menette. Jumalan haltuun!"

Hän oli taas hetken ääneti ja kertoi sitten sanansa »Ennenkuin sinä synnyitkään, minä puolittain lupasin sinulle pienen summan rahaa», jatkoi hän. »Lupasin sen isällesi. Huomaa ettei siinä ollut mitään sitovaa. Oli vain miesten pilapuhetta viinin ääressä. No niin.

MIKKO. Minä kysyin, jos sallit minun olla rinnallasi huomenna. JOHANNES. Se paikka on minulla, niinkuin tiedät. MIKKO. Niin tätä nykyä. Mutta on se ollut aikoinaan muillakin. JOHANNES. Mitä sanoit? ANNA LIISA. Johannes, sinä lupasit olla välittämättä hänen puheistaan. JOHANNES. Niinhän minä lupasin, mutta MIKKO. Se on vähän vaikeata, niinkö? JOHANNES. Ei, puhu sinä vaan, kyllä minä kestän.

Kun hän ensi kerran hawaitsi minun olewan pöhnässä, luuli hän sen tapahtuneen jonkun tapaturman eli sattuman kautta, warsinkin kun minä koetin kaikenlaisilla koukuilla ja walheilla häntä siihen uskoon saattaa, sillä minä wielä kowasti häpesin siweää waimoani. Hän hoiteli ja waali minua surkutellen hellästi, ja minä lupasin, etten muka enää koskaan ottaisi liiaksi wäkewiä juomia.

Koetin uskoittaa itseäni ett'en voisi olla noin tyhmä, ja menin sentähden Bolton'in huoneesen kirjoittamaan, vaikka kyllä arvasin, että Jim minut sieltäkin löytäisi ja iskisi koukkunsa kaulukseeni, niinkuin hän tekikin. "Tule nyt Harry", huusi Jim, tullen kiiruusti huoneesen. "Lupasin ihanimmalle naiselle koko maan piirillä tuoda sinut mukanani."

Te olitte isäni ainoa ystävä, olkaa minunkin! Minä sulin tuon hyvän lapsen syliini ja lupasin aina olla hänen ystävänsä. Minä pidinkin sanani. Eräs perhe otti hänen luokseen opettamaan muutamille neidille ranskan kieltä. Tunnetteko sen perheen, rouva kreivinna?" Vanha nainen oli vaiti, haistellen hajuvesipulloaan.

Minä lupasin myöskin kukistaa lähettiläät ja antaa pitäjälle puolen summan takaisin, mutta toinen puoli jäisi minulle ja minun miehilleni.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät