Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Akkunan luona istui vanha vaimo-ihminen, röijy päällä ja huivi päässä. Hän keri rihmaa vyyhdistä, jota piteli toissilmäinen ukko upseerin univormussa. "Mitä suvaitsette, hyvä herra?" kysäsi vaimo-ihminen, jatkaen työtään.
Siitä on nyt kolme kuukautta, kun olin vähältä joutua kaksintaisteluun Aramiksen kanssa samannäköisen nenäliinan vuoksi, kuin mitä te näytitte tuolle Aramiksen luona olevalle naiselle, nenäliinan, joka oli merkitty samalla tavoin, siitä olen varma. Herra, virkkoi nuori nainen, te väsytätte minut tutkisteluillanne.
Helena rypisti nenänipukkaansa. »Schrandenilaiset ovat raakaa roskajoukkoa, joiden kanssa ei pidä antautua tekemisiin», tuumi hän. »Minäkin olen paljo mieluummin tädin luona Wartensteinissä. Siellä ainakin tietää elävänsä hyvinkasvatetun, kelpo porvariston parissa, ja siellä osataan nostaa paremman naishenkilön edessä hattua.
Miehillä oli paitsi alusvaatteita, verkanuttu ja housut, päällyslevätti oli ommeltu puoleksi mustasta, puoleksi harmaasta sarasta, keltaset vangin merkit selässä. Sairaalaa ei vankilassa ole ollenkaan. Lääkäri kävi sairasten luona kutsuttaissa tai vankilanpäällikön käskystä. Lääkäri oli nuori mies, vasta opintonsa päättänyt, Svonkevitsh nimeltään.
Suuttui silmittömästi ja ajoi minut tieheni. Muutoin sopii tässä mainita, että jotkut harvat suomalaisista vangeista olivat Mashkevitshin lupausten houkuttelemina tehneet joukon tunnustuksia, pääsemättä silti sen paremmin vapaaksi. Erään kerran on V. Mashkevitshin luona tavannut muutaman Pietarin kuuluisaan suojelusosastoon kuuluvan vanhan santarmieverstin.
Ja se, mitä hän oli tuntenut jo silloin kuin hän Uunolla näki valokuvan, se, mikä sitten Johanneksen luona oli kaukaisena mutta sykähtävänä aavistuksena liikahtanut hänen sydämmessään, se, mitä hän vielä äsken Turussa oli yhä selvenevällä tajunnalla ja hurmauksella ajatellut, pukenut sanoihin, nimellä nimittänyt, se oli nyt ihan elävänä hänen edessään, vaan pienen välimatkan päässä, samassa ruuhessa, tuossa mustan tervapohjan eroittamana, ainoastaan kahden kaaripuun takana.
Hän käänsi kauniit, hellät silmänsä poikaan, sanomattomalla rakkaudella katseli hän, miten poika imi ahnaasti, onnellisena silloinkin kuin tämä väliin teki pahaa ja imi liian kovasti, ja sitten jatkoi hän unelmoivalla äänellä: "Lapseni toisen luona, ei, ei koskaan, ei koskaan! Minä tulisin mustasukkaiseksi, minä tahdon, että hän tykkönään muodostuu minusta, syntyy minusta, ja täydentyy minusta.
Hän oli saanut luvan käydä laulajaisissa, panna toimeen tanssiaiset ja olla serkkujensa luona niin paljon kuin hän tahtoi. Sepä häntä tätä nykyä paraiten miellyttikin. Sitä paitsi oli mummo luvannut hänelle uuden hameen ja kauniin hatun.
Hän muisti epäselvästi kertomusta isästä, joka huusi: "Herra tule alas luokseni, ennenkuin poikani kuolee", mutta hän ei voinutkaan rukoilla. "Mitä nyt?" "Nyt ei häntä enää mitään vaivaa, Juho!" "Tarkoitatko?" "Enkelit ovat hänet noutaneet, hän on nyt isoisän luona." "Se on mahdotonta, kohtalo ei voi olla niin hirmuinen! Minä jumaloitsin häntä !"
Retkeläisten olosta tällä saarella ei olekkaan sitten mitään muuta mainittavaa, kuin että Cortez äkki-arvaamatta erään kazikin palveluksesta pelasti tänne joutuneen Espanjalaisen, nimeltä Aqvilar. Tämä mies oli monta vuotta sitten saaren luona tapahtuneen haaksirikon kautta jäänyt asujameksi sinne, ja Cortez sai nyt hänestä terve-tulleen tulkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät