Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ymmärrän varsin hyvin, että te lukukauden alussa halajatte käydä käsiksi kirjoihinne, sillä maanantai-aamuna minä aina tunnen suurta halua ryhtyä uuden viikon töihin. Mutta sitte on taas niin herttaista, kun lauantai-ilta tulee rauhallisena muistuttaen sabbatin suloista lepoa. "Muistakaa pyhittää lepopäivää", lapset! Sitä käskyä älkää milloinkaan unhottako.
Neiti on noudattanut sangen hyviä periaatteita, virkkoi mamselli V; ja jos minä saan johtaa häntä tämän lukukauden, minä lupaan hänestä jotain aivan erikoista. Olen suuresti kiitollinen mamsellille ... mamsellilla on lukuisasti oppilaita, lausui vieras, katsellen lapsia, jotka melusivat soittajan ja hänen nuottitelineensä ympärillä.
Minun ensimäinen lukukauteni olisi hywin huonosti onnistunut yliopistossa, mutta eriomainen opinkykyni auttoi minua kumminkin niin paljon, että sen awulla pääsin reppositta läpi stipendio=tutkinnon. Sydämeni oli pakahtua ilosta, kun lukukauden loputtua pääsin kotiin, sillä siellä tiesin tapaawani Agnetan. Minussa tuntui nyt senlainen woima ja rakkaus, että päätin heti ilmoittaa hänelle rakkauteni.
Hauskaltapa täällä näyttää sanoi Helka, kun hän verannalta tullen astui sisälle. Täälläpä luullakseni on lukuseura; saanko tulla mukaan? Tietysti, eikö sinulla ole mitään työtä? Kyllä minulla on pöytäliina, joka ei tullut valmiiksi lukukauden aikana. Sehän sopii mainiosti, nyt otamme sen esiin.
»Minulle piti tulla kaksi sisarusta, muutaman kruununvoudin tyttäriä», selitti neiti Smarin, kun Esteri ihmetteli huoneitten tyhjyyttä. »Mutta lukukauden alettua sain heidän mammaltaan kirjeen, että tyttäriään kaupunkiin tuodessaan hänen oli onnistunut saada heidät sellaiseen paikkaan, jossa oppivat saksaa, nimittäin pastuurska Levonin pensionaattiin.
Nyt sitä siis on lopullisesti kotona, ajatteli hän sitten. Ja nyt on siis koulunkäynti loppunut, ajatteli hän sen lisäksi. Samassa alkoivat muistot siltä ajalta muutamin hyppäyksin rientää ohitse. Ensi lukukauden muisto antoi yhä vielä nytkin painavan tunteen ja pudistutti häntä kauan, ennenkuin lähti. Sillä sitä aikaa ei Elli mielellään tahtonut muistella, vaikka se usein pyrki mieleen tulemaan.
Ah, joko niin pitkälle olet joutunut? Onni. Onpa kyllä. Siinä hän on joutunut edemmäksi meitä muita, vaikka onkin nuorin. Rölli. Senpä vuoksi on pojan täytynyt lukea itsensä noin laihaksi toista minun on, joka olen päättänyt jäädä nuoreksi mieheksi; en ole liiaksi itseäni rasittanut. Olli. Usko hänen puheitaan, kyllä on pojat työtä tehneet tämän lukukauden; ei ole kukaan meistä joutilaana ollut.
Ja jos sattui, että joku kaupungin liikemiehistä siitä hymyellen mainitsi, niin tiettiin kyllä mistä vaikuttimista se pilkka lähti; se oli kateutta, selvää kateutta. Mutta nyt piti täydentää tuumat ja koota kanoja laitokseen. Se toimi oli tahallaan lykätty kevätkesään, jolloin lukukauden loputtua asianomaiset itse olisivat tilaisuudessa ryhtymään siihen toimeen.
Ei ollut kuin viikko lukukauden loppuun, silloin oli Salmelan matkustaminen pois, juuri tällä samalla laivalla. Tätä he molemmat ajattelivat siinä kun äänettöminä kulkivat rinnakkain kadunvierustaa pitkin. Usein he viime aikoina olivatkin puhumattomina toisten seurassa, mutta äänettömyys heidän välillään oli täynnä sisältöä, tuota sielujen sanatonta yhdyselämää.
Agnetalla oli monta rikkaudelta, maineelta ja siwistykseltä loistawaa kosijaa, mutta kaikki waan hän hylkäsi; näyttipä siltä, kuin hänen sydämessään ei olisi ollut sijaa kenellekään. Minä olin ollut jo yhden lukukauden yliopistossa. Sielläpä en joutanut ajattelemaan muuta kun Agnetaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät