Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Kiittäkäämme Herraa!" lausui juhlallisesti Matti sillä tässä ei ollut pappia eikä lukkaria niin sanomassa ja hiljaisina panivat kaikki kätensä ristiin ja kumarsivat. Se oli kiitos. Ja sen jälkeen alotti Matti ruokavirren, johon toisetkin vähitellen yhtyivät. Kuin ruumis on saanut riemull' hänen tarpeens' ja kylläns', oli muistaakseni virsi, joka siellä veisattiin.
Se läheni lukkaria. Thorsen sanoi "amen", ja kreivi pisti luonnoskirjansa kiinni; mutta monen monta päivää senjälkeen seuras Andréta tyydyttämätön uteliaisuuden tunne: "Oi voi, kun vaan saisin tietää, mitenkä hän isäni oli aikonut piirustaa!" Olga oli kuitenkin yhä edelleen täydellisesti välinpitämätön Andrén suhteen.
Eikä nyt haluttanut emäntääkään turhanpäisesti kirkua, jättipä isäntäkin naapurinsa haukkuminen kesken. Tämän tapauksen todellisuutta koettiin pitää salassa miten mahdollista, heti lähetettiin renki hakemaan haavansitojaa, pitäjää, lukkaria, mutta ensiksi varoitettiin häntä, ett'ei puhuisi asiaa todenmukaisesti, vaan kertoisi Jussin itse kätensä poikki langenneen.
Parin silmänräpäyksen kuluttua lensivät nankinihousut ja puuvillahame yli permannon, ja pitäjänvoudin Frits sanoi: »Katsokaas lukkaria! Meidän ei tarvitse lukea katkismusläksyämme huomiseksi.» Nyt alkoi »muiskutanssi». Kenen mahtaa lukkari siihen valita? Mutta hän meni taas ensin pastorin luo kysymään, mitä tämä arvelisi suutelemisesta.
Hän elikin vanhaksi, ja hän sekä hänen kovaa kokenut vaimonsa saivat ilolla nähdä lasten ja lasten lapsien kasvavan ympärillänsä. Loimoavan takkavalkean edessä puhuivat he usein menneistä ajoista, eivätkä silloin milloinkaan unhottaneet vanhaa lukkaria, sillä hänen intoansa saatiin kiittää siitä, että Malm ehti sinne niinkin hyvään aikaan.
"Niin juuri", sanoi rowasti ja katsoi tiukasti, melkeinpä woitokkaasti lukkaria silmiin. "Mistäpä minulla olisi tieto kunkin lehmistä?" sanoi lukkari hiljaisesti; nähtäwästi hän koetti wälttää kiiwaampaa keskustelua. "Sinä tiedät, sen minä tiedän, mutta sinä wain et tahdo niitä minulle ilmoittaa.
Vai sinä tulet näin myöhään illalla minun luokseni, Nils, se oli kohteliaasti tehty". Ja Bergit veti lukkaria ovesta sisään. "Niin, näetkös, Nils ei ole niin vanha ja kankea kuin näyttää kun hän kirkossa seisoo; kyllä hän sillä välin voi olla hupainenkin.
Katso, tuossa on sinun kamarisi» matami aukaisi porstuakamarin oven »tänne saat panna kapineesi. Tuossa on avain piirongin laatikkoihin.» Kun Pekko oli saanut kaikki sisään kannetuksi, kutsui matami häntä ja lukkaria päivälliselle, lausuen: »Kyllä maar nyt ruoka maistuu, kun koko päivän olette rattailla täristäneet. Iiri ja minä olemme jo syöneet päivällistä.
Kappaleet sinkoilivat lyötävän seljästä, mutta hän ei huutanut, puri vaan hampaansa yhteen, että karske kuului tuotakin tuonnemmaksi ja päästyään kerskasi hän, ett'eivätpä saaneet hänestä "lukkaria". Niin. Hän oli rikoksellisella elämällään menettänyt inhimillisen kunniansa, hänen piti saada kunnian äkäisyydellänsä ja tunnustaa täytyy että hän sitä saikin, eikä aivan vähäiseltä joukolta.
"Niin oli; minä löin vetoa venyttääkseni pitemmältä kuin lukkari ja Virtanen, lukkari, kiukustui niin, että olisi lyönyt minua sillä katsokaas, se tiputtaa hänen kunniaansa, jos joku pitäjässä laulaa paremmin kuin hän; mutta kas hän ei tuntenutkaan vanhaa Tarkkia, joka niin monta kertaa on laulanut virttä sotaväen rukouksissa ja laulaa paremmin kun viisitoista lukkaria arkkihiippakunnassa."
Päivän Sana
Muut Etsivät