Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ei ole hätänä mikään muu, vastasi Pekka rauhallisesti, kuin ettemme tarvitse lukkaria emmekä pappia hautautuaksemme. Kuinka pitkältä on tästä lähimpään taloon? Muistelen olevan peninkulman paikoille. Etkö näe tulta tuikkavan tuolla metsän sisässä? Taitaapa tuikkaa... Riisu hevoset, ja ratsastakaamme sinne! Ei, hyvä herra, se ei käy päinsä.
Kalle ja Frits tulivat nyt takaisin tupakkakukkaron etsinnästä, näkivät ukon olevan orapihlaja-pensastossa ja saivat suurella työllä hänet vedetyksi irti, ei juuri erittäin kehuttavassa tilassa. Nyt tuli Juhanikin takaisin varsat muassaan, ja kaikki oli taas kuin olla piti paitsi lukkaria, joka yhä vielä potki vedessä.
Aamun tultua alkoi Syrjälään lappautua kinkeriväkeä, ensin lapsia sitten aikaisia. Syrjälän suuri pirtti oli laitettu oikein juhlallisen näköiseksi. Uuni oli sivelty valkoiseksi ja seinät myös valkaistu, jotka aina ennen olivat olleet savusta mustat. Keskellä lattiaa oli valkealla vaatteella verhottu pöytä, jonka ympärille oli asetettu moniaita tuoleja pappia ja lukkaria varten.
Elä tule neuvomaan lukkaria, sanoi Pekka arvokkaasti, minä toki laulan paljon tulisemmasta rakkaudesta. Ethän kuitenkaan polttane tyttäriä sillä tulisella laulullasi. Kyllä minä sammutankin. Neljä miestä asettui vastatusten istumaan lavitsan nenälle, joka oli pöydän asemesta.
Sitä paitsi saisi hän kasvattaa viljaa ja niittää heinää kuten kaikki muut kylän asukkaat, tarvitsematta maksaa mitään kruununveroa, olla vapautettu kaikista muista ulosteoista sekä saada hiukkasen viljaa, voita j.n.e. joka talosta. Nykyään ei ole mitään lukkaria eikä koulumestaria seurakunnassa, joka on kyllä surullista, kun on noin sata lasta kouluijässä.
Meidän välillä ei, tietääkseni, vielä ole ollut riitaa. HEIKKI. Minä olen pahoillani siitä, joka on tapahtunut. UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. Vähemmän juoksee täällä. HEIKKI. Sinä katsot lukkaria karsaalla silmällä; hän on, tietääkseni, sinua aina hyvin kohdellut. UTRIAINEN. Tuo peijakas! Minä en häntä suvaitse. Sinä tiedät, miksikä lukkari täällä juoksee joka päivä!
Kalle ja Frits tulivat nyt tupakkakukkaron etsinnästä, näkivät ukon pensastossa ja saivat hänet suurella vaivalla vedetyksi irti ei juuri varsin kehuttavassa tilassa. Nyt saapui Juhanikin varsojen kanssa, ja kaikki oli taas kuin olla piti paitsi lukkaria, joka yhä vielä lojui liejussa.
"Puh! minä olen kyllä nopeasti kulkenut tänä päivänä", lisäsi hän, pyyhkien otsaansa ja ojentaen kättänsä, "se rasittaa enemmän kuin tämä, kuin pihan lakaiseminen, kaivaminen ja" "Kai se niin lienee", sanoi Per, "eikä lukkari suinkaan ole koskaan kuokkinut, eikä kaivanut", sanoi Per, katsellen veitikkamaisesti lukkaria. Nils ei ollut kuulevinansa, kääntyi ja aikoi mennä sisään.
Kyllä minä ukkoni tunnen!... Vaan kuitenki on nyt koettaminen saada sopu matkaan. Kuta enemmän viha saa juurtua mieleen, että vaikeampi on saada se pois. Jakakaamme työmme. Mene sinä lukkaria lohduttamaan; hän viilletteli peltojen poikki kotia. Minä koetan saada isän leppyisemmälle tuulelle. Yhdeksäs kohtaus. Ah! Tämä riita pitää loppuman.
"Mikä lukkaria vaivaa tänään?" sanoivat ihmiset, katsellen toinen toistansa, "hän on niin eriskummallinen". Vähitellen menivät sitten kirkkoon. Per jäi aidalle istumaan. Hänen mielensä kävi niin oudoksi kun hän mäki lukkarin noin uupuneena, sillä ei tarvittu erittäin tarkkoja silmiä näkemään että hän oli ollut kovassa työssä tänä yönä.
Päivän Sana
Muut Etsivät