Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025


Ainoastaan silloin kai minun täytyy mennä, jos ystäväni minua välttämättömästi vaatii mukaan. Ystäväni lienee antanut saman lupauksen kuin minäkin, sillä emme olleet koko viikolla yhtään kertaa ulkona. Me olimme käyneet joka päivä marjassa rouviemme kanssa, olimme tehneet kahviretkiä pellon aidan taa, istuneet huvimajassa ja lukeneet heille ääneen.

Sinä tunnet ne hyvin, sillä kuinka usein olemme niitä yhdessä lukeneet ja laulaneet! Kuinka minä tunsin, että voin sanoa tälle kärsijälle tämän kööri-laulun ylevillä sanoilla: "Vavisten näen sua kiusattavan Tuskilla tuhansilla * Koska kuolevaista rakastit Jalosti lemmellä liiallisella!"

Silloin minulle johtuivat mieleen hänen viimeiset sanansa: "kaikki, josta olemme lukeneet, eiköhän se ole ihanaa mutta se on ulkopuolella", ja omituisella uskalluksella sain puhutuksi: "Ei ole todella kaikki niin ihanaa vaan sinä katsot sitä niin ihanaksi".

Roponen. Kyllä, kyllä! Mutta emme me saata nimeämme minkään paperin alle kirjoittaa, ennenkuin olemme sen sisällön lukeneet. Kosmin. No, kas tuossa, lukekaa! Ettehän te sitä kumminkaan ymmärrä. Roponen. Kyllä me siitä selvän saamme. Kosmin. Osaatko sinä lukea? Roponen. Osaan kyllä! Kosmin. Venättä? Roponen. Venättä ja suomea. Kosmin. Ei minulla ole aikaa odottaa, kunnes te sen tavaatte.

Onko se osa elämän suuresta vääryydestä, että muutamain täytyy kärsiä niin kovin ja toiset pääsevät vallan helpolla? Heinää ei ole milloinkaan lyöty pohjoispuolella kirkkoa; vaapukkapensaita ja nokkosia kasvaa haudalla. Honor oli hullu, tyttö raukka. Olisivat toki lukeneet rukouksen häntä haudatessaan, vaikka heitä olikin kielletty uskomasta, että hän tuli autuaaksi.

Kun hän maassa makaa. Niin voitte hälle ruumispuheen pitää Ja hänet mahtisyineen haudata. AUFIDIUS. Vait! Senaattorit! SENAATTORI. Tervetullut kotiin! AUFIDIUS. Sit' en ma ansainnut. Mut, hyvät herrat, Mun kirjeen' oletteko lukeneet te Ja tarkkaan. SENAATTORI. Olemme. 1 SENAATTORI. Ja haikeudella. Tät' edelliset rikoksensa vois hän Sovittaa helpolla; mut kun hän päättää.

Olkaa rauhallinen, neiti von Emmeritz, minä en pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Ei, ei, pyhimykset ovat jo päivänne lukeneet. Minä tiedän, että luotatte tähän sormukseen, ja Regina tarttui kuninkaan käteen, mutta se ei ole teitä auttava. Sire, minä sanon teille, että kuolemanne on varma, enkä minä ole tullutkaan tänne pelastamaan teitä ja sen kautta kavaltamaan pyhää kirkkoamme.

Olispa siis hyvin surkuteltavaa, jos kristityt miehet ja naiset olisivat lukeneet mainitut luettelot kuitenkaan löytämättä mitään yhdistystä, jossa he voimansa mukaan tahtoisivat työskennellä. Kuten toivon, ovat nämät lehdet vakuuttaneet lukijalle, että hänellä pitäisi olla iloa vaikutuksestansa Jumalan valtakunnan hyväksi.

Ja koska sinä yönä oli jouluyö, lauloivat näkymättömät pyhät enkelit koko yön korkeudessa toisella puolen mustien talvipilvien: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!" Mutta kuin lapset olivat lukeneet siunauksen, kysyi yksi sisaruksista: "Mitä ijankaikkinen rauha merkitsee?"

Nämä harjoittivat hartauttaan uskollisesti useampia kertoja päivässä. He seisoivat ensin hetken paikallaan, pää käännettynä Mekkaa kohden, silittivät kämmenillään kasvojaan, katsoivat kankeasti käsiinsä, ikäänkuin olisivat niistä jotain lukeneet, suuntasivat katseensa milloin oikealle milloin vasemmalle ja lankesivat ehtimiseen kuten komennon perästä kasvoilleen.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät