Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Juuri siksi illaksi olin kääntänyt erään runon Judith'ista, ja olin parhaillani lukemassa säkeitäni naiselle, joka minua näistä kaikin tavoin kiitteli ja, nojaten päätänsä minun olkaani vasten, luki niitä minun jälestäni.
Antero seisoi kamarin ovella, huomio kiintyneenä sen pielessä olevaan muotokuvaan. Kuka tämä on? Hän on isoisäni senaattori Carpelan nuorella iällään. Kysyn siksi, kun nuo kasvot ... on niinkuin olisin ne jossain nähnyt. Nuorempi veljeni on hänen täydellinen kuvansa. Missä hän on? kysyi Antero vilkkaasti. Hän on Helsingissä lukemassa lääkäriksi, ei päässyt kotiin vielä. Milloin hän tulee?
Oli tammikuun ensimmäisiä päiviä, siis enemmän kuin kaksi kuukautta kruunauksen jälkeen, kun Kristiina, Jumala tiesi mistä aiheesta, sattui käymään siinä linnan huoneessa, jossa vartioitseva upseeri tavallisesti oli. Sama luutnantti von D , jonka tuttavuutta jo ennen olemme tehneet, oli sattumalta päivystäjä. Kuningatar tapasi tämän, lukemassa erästä käsikirjoitusta.
Iidakin viipyi usein pitkät ajat poissa, ja kun Aliina ikävöiden toveriaan meni häntä etsimään, oli hän monasti toisessa huoneessa lukemassa. Tätä ei Aliina ymmärtänyt. Olisi tehnyt mieli luulla, että se tapahtuu tylyydestä, mutta sitä ei voinut uskoa.
Kun heidät nyt tapaamme, ovat he molemmat lukemassa herra Koskisen edessä, joka, vanhana tiedon ja sisälu'un invaliitina on saanut olinpaikkansa Olli Juhonpojan perheessä, samoin kuin hän muinoin oleskeli Kjell Kjellssonin luona.
Sadok lähti huoneesta ja meni heti tyttärensä luokse, jonka tapasi lukemassa pyhää kirjaa. Hän pani sen säikähtyneenä syrjään isänsä tullessa, mutta suuresti hän riemastui, kun tämä kertoi keskustelunsa äidin kanssa ja sinne tulemisensa tarkoituksen.
Hän saikin jo talven ajalla kuulla pientä pilkkaa siitä, että ei hän ollut vielä käynyt "lukemassa mieheksi". Hän oli kasvanut jo kokomoiseksi pojan-tolkiksi, ja naapurin Kalle, joka oli häntä pienempi, vaan jo käynyt rippikoulunsa, sanoikin kerran pilkalla Ollia "ruunan kummiksi". Hän, näette oli jo ollut lapsen kumminakin.
Piti antaa sellainen tuulentupsaus, että pölähtivät ilmaan akanat, jotka ovat olleet päälläpäin kaikessa. Nyt se alkaa! HURMERINTA. Mutta hyvä lapsi, mitä me teemme ja mitä voimme tehdä, kun minut erotetaan? NEITI SALMELA. Jos ei muuta, niin minä käsin kirjoitan toimittamasi lehden ja kulen talosta taloon lukemassa sitä kuin posetiivinsoittaja soittamassa.
Mutta hänen ilonsa oli lyhy, sillä lautamies lausui vihoissapäin: "Tosin Kustaa on vilpas nuorukainen, vaan myöskin ylpeä konna, ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ei hänestä koskaan oikein kelvollista miestä tule. Se olisi saattanut tapahtua, jollei hän olisi lukenut. Vaan nyt hän ainoastan tahtoo istua lukemassa; hän ostaa kirjoja ja pitää sanomalehtiä. Mitä p tä talonpoika semmoisilla tekee.
Se kaikui minun korvissani vielä kauan sittenkin, kun hän jo oli veisaamasta lakannut ... ja kun jo oli tullut yö ... eikä kukaan liikkunut ... eikä mitään kuulunut muuta kuin märehtivän kellokkaan kellon hiljainen kalina... Ja väliin taas tuntui minusta siinä vuoteella venyessäni, että hän yhä istui tuossa edessäni lukemassa ja että minä tartuin häntä käteen ... että palmikko pyrki olkapään yli ja että huivi valui alas hartioille saakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät