Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kaikkia näitä minä luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei näissä kiittävissä kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, päinvastoin. Hänessä oli vielä monta puolta, joihin eivät lehdet olleet koskettaneetkaan. Eivät ne esim. olleet puhuneet mitään hänen suurenmoisesta vieraanvaraisuudestaan; kuinka hän avasi kotinsa kaikille muukalaisille, jotka kääntyivät hänen puoleensa.
Eräänä päivänä luin sanomalehdessä ilmoituksen, jossa haluttiin erääsen suurempaan liikkeesen maalarin-oppilasta, joka jo olisi tähän ammattiin perehtynyt.
"Hywät wanhempani!" kirjoitti Mikko: "kummastuksella luin minä teidän wiime kirjeenne; sillä en tiedä, mitenkä olisin ansainnut teiltä sen nuhteen, jonka se sisälsi. Aiwan odottamatoin ei se minulle kumminkaan ollut, sillä ennakolta osasin minä jo aawistaa, mitä nyt oli tulewa.
VARRO. Apropos! luin sanomalehdestä, että Luopioon rakennettava uusi kirkko annetaan urakalle rakennettavaksi, voisithan koettaa, jos saisit sen sopivilla hinnoilla tehdäksesi, silloinhan sinulla olisi hyvä tilaisuus jättää nuo rakkaat sukulaisesi, edes vähäksi aikaa. KAARLO. Siihen ei Liina koskaan suostu. VARRO. Mutta etkö luule elämän maalla viehättävän häntäkin.
Martti kaniikki mainitsi minulle äsken sinusta. Kuka olet? Varmaan on sinulla joku suosituskirja minulle abbedissaltasi? ANNA: Salli minun ensin suudella sitä kättä, jota tuhannet uskovaiset siunaavat Suomen erämaissa! Sinä tunnet kirjan, jota luin äsken? ANNA: Olen joskus selaillut sitä.
Ovella nurkukatsehen jo sain ma rillein takaa; olipa kuin oisi kysynyt: vai yöksikään ei rauhaa nyt? Enp' ennallani ollutkaan, ma tulin mielin toisin; »Luin sodasta Suomenmaan ja lisää kuulla soisin, olenhan myös ma Suomen mies, te mulle kerrotte kenties?» Näin lausuin. Silmän ihmeissään hän nosti nuottaan luodun.
Ma kuulin usein vaarin sanovan, Ett' ylellinen suru vikaa mielen, Ja luin, että Troian Hecuba Surusta hullaantui; siit' aristuin, Mua täti hyvä rakastaa, sen tiedän, Yht' armaasti kuin oma äiti, eikä Mua muuten säikäyttäis kuin raivopäissään; Siks heitin kirjat pois ja pakenin, Mut suotta ehkä. Anteeks, hyvä täti; Mut jos vain setä Marcus mukaan käy, Niin mielelläni, täti, teitä seuraan.
Korrehtuurissa tosin näin sen, mutta oikein tarkkaavasti luin sen vasta äsken itse käsikirjoituksesta. En minä voinut aavistaa, että hän on hullu. Mitä? Niin. Aivan niin. Onko lehti painossa! Ai sun turkanen! No mikä nyt neuvoksi? Mitä? Että otetaan pois Hillerin nimi? Mutta sittenhän kirjoitus tulisi toimituksen, minun omiin nimiini. Mitä?
Niinpä luin eräässä sanomalehtiuutisessa, että muutaman ruhtinas Lancelottin toimeenpanemat tanssiaiset hänen palatsissaan kyllä olivat olleet komeat, mutta että vieraiden oli pitänyt kulkea sisään ja ulos pienestä takaportista, »sillä syyskuun 20 p:n v. 1870 jälkeen on pääovi ollut ainaiseksi suljettuna vastalauseeksi nykyistä hallitusta vastaan». Papisto taas on sekin vetäytynyt nahkaansa samoinkuin paavikin, joka kuten tunnettu tekeytyy vangiksi Vatikaanissaan.
Sinne sen piirikunnan hartaat postimiehet toivat vakottain kirjeitä minua varten, ja siellä minä loma-aikoina luin niitä, niinkuin palkaton sisäministeri. Mutta minä epäsin nämät tarjomukset, koska jo tiesin, että löytyi kosolta semmoisia nimellisiä asian-ajajia, ja pidin Commons'ia kylläksi pahana ennestäänkin, ettei minun tarvinnut toimellani sitä pahemmaksi tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät