Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vaan jos näät mun lemmikin', Luoppa hälle suloisin Sätees, siihen piirtäen, Että aikaa vartoilen. Kuoleva. Yö pitkä on nyt loppumaisillaan: Ah! eikö koi jo nosta ruskojaan, Ja järven jäät jo välky kirkkaammin? Jo enkö kuullut teeren soivankin? Kun aamu-aurink' kohta leimuaa Ja räystähiltä hangen sulattaa, Ja nään tän piskotellen nokkuvan Editse aukinaisen akkunan,
"Sika ja kettu juoksevat melkein suoraan lakkariini ja sittekin täytyy laskea heidät menemään; laukaus karkoittaisi kaikki muut otukset hiiteen, jos täällä muka löytyy yhtäkään". Päivä alkoi jo valeta koillisesta, kun Yrjö läksi kotiin päin. Hän muisteli lupaustansa rouvalle. Määrätty aika oli loppumaisillaan; miten lausuttu lupaus oli täytettävä?
Päivä oli loppumaisillaan ja ilta läheni; käytävät olivat aivan autiot, sillä en tavannut ainoatakaan ihmistä. Olisin voinut luulla, että olin jossakin etäisessä, synkässä vuori-seudussa, sillä tämä osa puistosta oli niin jylhä ja autio. Pensaiden välistä kuulin kosken kohinan, mutta en voinut vielä nähdä sitä. Väliin kuului se aivan läheltä, väliin taas etempää, ja vihdoin luulin löytäneeni mutkaisen, kaitaisen polun, joka johdattaisi minut sinne. Kun tulin erään kallion sivu, huomasin pauhinasta, että olin aivan lähellä koskea. Minä olin hyvin vallatoin ja juoksin iloisena eteenpäin.
Ja olipa syytäkin iloita köyhien metsämiesten, sillä ilveksennahat olivat kallisarvoisia. Päivä oli loppumaisillaan, nyt piti katsoa sopiva yöpymispaikka. Sellaisten tottuneiden metsämiesten kuin nämä suomalaiset ei tarvinnut sellaista kauan etsiä, sillä lähimmästä notkosta he löysivät vettä ja kuivan hongan, eivätkä he sen enempää kaivanneetkaan.
Yön kauhea myrsky oli siis syrjähdyttänyt meidät suunnastamme useampia kymmeniä penikulmia. Kapteenin selityksen mukaan oli meille parasta muuttaa suunta vähän paremmin luodetta kohden muka löytääksemme tyynempää vettä ja samassa voidaksemme lähettää muutamia veneitä etsimään juomavettä, joka oli loppumaisillaan, niin ettei se riittäisi perille saakka.
Vaan nyt oli lukuvuosi loppumaisillaan, kevät herätti mieleen kaikellaisia kesäajatuksia, ja parhaimmallakaan tahdolla ei lukeminen enään ottanut sujuakseen. Polkupyörät joutuivat liikkeelle ja niitä nyt näkyi joka paikassa, missä vain tiet olivat edes vähänkin kuivanneet. Tätä oli Lauri kaiken talvea odottanut.
He olivat tästä lähin masennettavat nälän kautta, ja heidän pesäpaikkansa ympärillä pidettiin ankaraa vahtia, jonka tuli estää kaikkea yhteyttä heidän ja kauppatorien kesken. Alvaradon asema rupesi käymään arveluttavaksi; ruokatavarat olivat loppumaisillaan.
"Mutta isä näyttää tänäpäivänä voivan paremmin kuin ennen; onhan se hyvä merkki, herra Koskinen?" "Hm, varmaankin; mutta, näet, se on myöskin kuoleman merkki. Inka tietää, että kun valkea on loppumaisillaan, leimuaa se vielä juuri sammuessaan."
"Toista kymmentä vuotta vieri, enkä tähän aikaan ollut mitään kuullut äidistäni. "Palveluksen oloaika oli loppumaisillaan. Ensimäisenä Pyhän Pietarin päivänä olin monakoksi vihittävä. Mutta kolkko oli monasteri, vastahakoinen mielelleni. "Oli kevät, suloinen, myhäilevä kevät. Linnut lauloivat, kukat tuoksuivat.
Hänen himeät silmänsä katselivat rantaa, ne näkivät Veljekset. Hanna, Emma! tulkaat, tulkaat! Ja tyttäret kiiruttivat kannelle. Hannan silmät eroittivat kohta kutka rannalla istujat olivat. Tuolla Emmani, tuolla isäni odottaa meitä Elias ja Aato. Kesä oli jo käsissä, sota ei ensinkään loppumaisillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät