Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


Toisesta syrjästä etupuolelta oli hänen nuttunsa sininen takki, toisesta syrjästä se oli vain liivi ja takaapäin se oli sininen hännystakki. »Poika», sanoi ukko Witt, »miltäs sinä näytätkään?» »Tuollaisena», sanoi Swart, »emme voi ottaa häntä mukaan. Olipa tämäkin koko tapaus.» »Olipa kylläkin», sanoi räätäli Flick. »Oli», sanoi Kalle Vepupp.

Vieras ja mummo tulivat kamariin. Vieras oli korkeakasvuinen, hoikanlainen ja ijältään noin viidenkymmenen vuotinen. Hänellä oli puolivillaiset vaatteet, vähän vivahtavat siniharmaasen; takki oli auki, niin että punaisen ja sinisen juovainen liivi näkyi. Paksut teräksiset kellonvitjat osoittivat liivin taskussa löytyvän taskukellon.

Hän painautui verkkoon, ja vapisevalla leuvalla huusi jotain kalpealle nuorelle miehelle, jolla oli pää puoleksi ajeltuna. Vanki kuunteli häntä tarkkaavaisesti kohottaen kulmakarvansa ja rypistäen otsansa. Mummon vieressä oli nuori mies, hihaton liivi paidan päällä; hän kuunteli päätänsä pudistellen mitä hänelle puhui hänen näköisensä vanki, jolla oli kovin kärsivät kasvot ja jo harmaantuva parta.

Vyötäisten kohdalla tuli naisten puvun olla tiiviisti ruumiinmukainen ja niin tiukasti nyöritetty kuin vain suinkin mahdollista oli. Liivi napitettiin tahi vyötettiin kiini takapuolelta ja etupuolella koristi sitä kapea, pitkälti alaspäin ulottuva pitsi.

Pikkarainen itse perässä kesäisessä juhlapuvussaan, punainen liivi teräs-nappinensa, kirjava silkkihuivi kaulassa ja leveät lumivalkeat paidan hihat. Hatussa välkkyi terässolki.

He kääntyvät toinen itään, toinen länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen. Hiljaisuus. Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa kumpaisellakin tiellä näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä. Vyössä veitsi, tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt hihallinen vaippa.

Se kävi niin nopeasti, niin keveästi ja luontevasti!... Liivi oli kohonnut kaulukseen saakka ... hän oli kapea kuin ankerias ja melkeinpä ilman lanteita. Hänkään ei näyttänyt jääneen huomaamatta, että Rejer lakkaamatta katseli häntä. Tuttavallinen silmäys, jonka tyttö loi häneen, sai hänen poskensa hehkumaan, ja kun hän kulki ohitse nyykäytti hän hänelle päätään.

Ei vastannut kukaan, mutta synkät kasvot ja surulliset katseet ilmaisivat mitä he ajattelivat. Viro ja Liivi olivat menetetyt, Nevajoki virtasi Venäjän pääkaupungin läpi, ja kotimaasta oli laikka leikattu. Siitä ajasta vaikeni laulu Suomessa. Ihmiset eivät enään ilomielin taistelleet vaan epätoivoisina ja lamaantunein mielin.

Hän kulki pitkin kiemuraisia käytäviä kivipöydälle päin ja pysähtyi, kun yhtäkkiä sai nähdä sen, jota etsi. Siellä istui pikku Maria penkillä, ilmeisesti pyhävaatteissaan. Tukan ympärille oli solmittu kirjava liina. Pikkuista, vasta vähän pyöristynyttä rintaa ympäröi lyhyt, viininvärinen, höllästi paulotettu liivi. Hame oli tumma ja ulottui siromuotoisten nilkkain kohdalle.

Hänellä oli yllään hieno, valkea villaröijy, jonka hän oli kuumuuden vuoksi riisunut, sen alla oli valkeimmasta palttinasta tehty paita ja sen päällä kansan tavan mukaan punainen liivi, sekä lyhyt, rannukas villahame ja pieni, ruudukas huivi, joka oli sidottu solmulle pään ympäri kiinnittämään hänen pitkää, kellertävää liinatukkaansa.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät