Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Oli kuin jotakin toivoa olisi taas ollut ja maailma kirkkaampi. Mutta omituinen hätä tuntui rinnassa, kun Liisa tuli eineen seudussa käskemään häntä eineelle tarjoutuen itse olemaan sen aikaa häkin vahtina. Liisalla oli ollut »muuan asia», josta hän oli jo kauan aikaa intoillut, vaan nyt hän riemuissaan puristeli Viion lesken käsivarsia.
EMMA. Miten yksinkertaista. ALFRED. Liisa kieltäytyi, Heikki ei hellittänyt ja lopultaan siitä sakeni oikea sanasota; Heikki tahtoi pakoittaa Liisaa, mutta tämä kieltäytyi kiven kovaan. Mutta tässä voi syystä kysyä, kumpainenko oli tiukempi, Heikkikö vai Liisa? ALFRED. Mutta hän pyysi Liisaa niin kauniisti. EMMA. Se oli hassu pyyntö! En voi huomata että Liisalla oli väärin.
Eikähän Liisalla ollut sitä asiaa vastaan sen enempää, jos kerran saisi jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehmäraukka lypsämättä jäisi... Saisihan tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa kuulla ... ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle...
Jos Liisa olisi sen tehnytkin, tehnyt suoraan ja vilpittömästi, kuten Johannes olisi katsonut oman luonteensa vaatimuksen samantapaisessa tuokiotilassa olevan, silloin ei tietysti mikään kauna olisi jäänyt hänenkään, Johanneksen, sisälle kasvamaan. Silloin olisi Johannes tietysti antanut heti jalomielisesti anteeksi eikä enempää muistellut asiaa. Olihan Liisalla tietysti heikkoutensa.
Pian toinen toisensa perästä valmistui ja meni ulos kamarista. On jouluaamu! Outo hiljaisuus vallitsee kaikkialla, vaikka äidillä, isolla sisarella ja Liisalla onkin paljon askaroimista saadakseen kaikki niin toimitetuksi, ett'ei kenenkään sen vuoksi tarvitsisi olla kirkkoon menemättä. Kimeitä kulkusia kuului ulkoa.
Johannesta rupesi jälleen pyörryttämään. Tietysti se oli Liisa. Eihän se voinut olla kukaan muu. Tiesihän hän ja oli jo vuosikausia tiennyt, että Liisalla oli suhde Muttilan kanssa. Mutta hän ei ollut tiennyt, että Liisa oli Muttilan vaimo! Eihän siinä itse asiassa mitään ihmeellistä ollut. Kuitenkin se vaikutti häneen tällä hetkellä hyvin kummallisesti.
Ja olisi hän mennytkin, mutta äiti peloitteli, että "suuri härkä tulla möyrittää". Nuo muistot kun johtuivat Viijan mieleen, tahtoi mieli käydä nyreäksi ja jos ei Liisalla olisi ollut uusia toimia valmiina, olisi itku kohta pullahtanut.
Se oli samaa kuin sanoa: te ette vielä ymmärrä antaa minulle kyllin paljon arvoa, te lähestytte liiaksi minua, te ette ole kylläksi ääneti minun seurassani. Ja mitä oppimista Liisalla voisi olla Heikiltä! Liisalla, jonka silmä niin rauhallisesti ja viisaasti katsoi pitkien silmäripsien välistä maailmaan ja jonka ulkonainen ujous pani aavistamaan semmoista pyhää hengen siveyttä
Näinä välipäivinä teki Malinen matkavalmistuksia ja kehoitteli Anna Liisaakin tekemään. Ori sai uudemmat, napitetut vyöt selkäänsä ja kaksi hyvin huutavaa kulkusta länkien nokkiin. Peurantaljakin pantiin nyt reen perän päälle, jota hän muulloin piti säästäen, siitä kun tahtoi kovin paljon karvoja irtautua. Anna Liisalla oli eräs omaistyttö toverina.
Aktivisen, ulospäin kohdistuvan iskun tarve souti Johanneksen joka sormen päässä. Sitä vastaan ei Liisalla ollut muuta asetettavaa kuin oma naisellinen passivisuutensa. Ja siitä hän tiesi, ettei Johannes tällä alalla voittaisi häntä milloinkaan. Liisa jaksoi kyllä odottaa, mitä tuleva oli, jos Johannes vain jaksoi pidättää purkautumasta voiman, joka synkisti hänen silmänkulmiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät