Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Koti, sen liesi, sen kieli, sen tavat, kas niissä lumousvoima suurempi kuin missään muussa, olkoonpa sitte olo muualla miten hupaista, hyvää ja mieluista tahansa! Ja kumminkin on maallinen koti vaan majatalo, ja vaellus maan päällä vaan toivioretki oikeata kotia kohti, sitä Jerusalemia, joka ylhäällä on.
Katto, kaiuta iloja, Koskettaen kädellään takkaa. Liesi, lämmintä jakele Orren alle astujalle! Terve lapseni, omani, Terve kauan kaivattuni! Terve kuu ja terve tähdet, Terve nuori naimakansa! Talo teille, te talolle.
Luulen, sinne joutumasta mikään teit' ei estä täältä.» Maahan polvillensa painuu Haerkepaeus, Herran miesi: »Sitten palaa kaikki Kainuu, sammuu Suomen viime liesi! Pettäneet mun ryssät ovat, ethän, Luoja suuri Sinä? Nyt on eessä päivät kovat, niihin syypää yksin minä.» Huutaa Hurtta: »Satuloikaa kaikki orhit! Kaikki pakoon!
Katsohan, minä muistan vielä kaikki niin kuin eilisen päivän; tuolla, missä nuo kukkaset kasvavat, siinä oli minun äitini vuode, siinä kuoli hän, tässä uunissa oli avoin liesi, jossa minä usein leikin tikuilla ja puiden kuorilla; tuolla oli sir Ellisillä oma kammionsa ja sen seinällä riippui Kaarlo ensimäisen muotokuva... Katsohan, silloin olin minä pieni, mutta minä muistan kuitenkin kaikki."
Kevät sydämen on arka, Siksi itkee Seidi=parka, Siit' on, herra, Kyyneleeni nää. Missä leimuu Pohjan liesi, Kuihtuu nyt, kuin hän, kentiesi Raukka morsian, Tänne kyynelkatse kääntyy, Anoo armastaan, mi nääntyy Täällä, yllään Kahle voittajan.»
Silloin tällöin upotti hän kapustan vellipadan salaperäiseen syvyyteen ja maistettuaan lientä mörähti: "Ainakin rosvoille kelpaa!" Rovasti oli sattunut huomaamaan Matleenan ja astui tämän luo lausuen: "Herran rauha! Kas mummoa, punainen kuin liesi!" "Niin, armollinen, korkeastioppinut herra rovasti", virkkoi Malla kumartaen, "kaikissa sitä ollaan! Minä olen niin punainen, niin punainen!
"Ylistäös tunturis uljuutta Ja laaksois loistoa, Norjan miesi, Mutt' laula myös mertesi suuruutta, Vaiheilla vuon jos on huonehes liesi. Ylt'yli rantaa Sen aallot kantaa Hopeeta ja kultaa näin aarteita antaa Ve'et Norjallen. "Ja valas ja lokki kun viestin tuo, Ett' aallot kiehuvi Ahdin viljaa, Niin pursista täyttyvi valtava vuo, Ja syvyys se nielevi verkot hiljaa.
Sillaikaa vei Pomponia Lygian cubiculumiin ja rupesi hyväillen tyynnyttämään ja lohduttamaan häntä. Kummallisilta kuuluivat tässä talossa hänen lohdutussanansa, sillä tuolla viereisessä suojassa seisoi vielä »lararium» ja liesi, jolla Aulus Plautius vanhan roomalaisen tavan mukaan uhrasi kotijumalille. Nyt oli koetuksen hetki tullut.
Siitä, Kullervo, iloitse, Kotionnellemme juomme! JOUKKO. Voiton juoma, onnen juoma! KULLERVO. Onni ei minua varten. Kostoksi ylenin, kasvoin, Kostoksi kävin sotia, Sukuni verestä kostin. Kylm' on nyt kotini liesi, Sen ei tuhkan alla tulta. Minunkin tuleni sammui, Mieleni on musta hiillos, Joss' ei aatoksen hiventä, Jota into hehkuttaisi. Eikö aatoksen hiventä!
Kevät sydämen on arka, siksi itkee Seidi parka, siitä, herra, kyynelet on nää! »Missä leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin hän, kentiesi murhein morsian; tänne kyynelkatse kääntyy, anoo armastaan, mi nääntyy, kauas jääden vangiks voittajan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät