Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hänen rintansa kuohahti uhasta "Ei, ennemmin...!" hän asetti leukansa Juhl'ien tapaan, se tiesi, että Anders-vouti saisi odottaa, kunnes suolet surisisivat nälästä. Itse tahtoi hän vihoviimeiseen saakka kärsiä nälkää, jos niin täytyi käydä ... muut saisivat kaikki kukin osuutensa! Yksi asia oli kuitenkin, jota Rejer ei ollut ottanut huomioon, ja se oli hänen oma ruokahalunsa!
Oi minä luulin, ett'ei ollut suurempaa kärsimystä kuin se, johon sinä minun saatoit, vaan se on turhaa sen rinnalla, johon olen itseni saattanut, mutta minulle tapahtuu vaan oikeutta vaan oikeutta! Kauan vallitsi äänettömyys. Wappu oli painanut hikisen otsansa Joosepin polville. Näin kului kauhea hetki. Sitten tunsi Wappu leukansa alla käden, joka hiljaa nosti hänen kasvojansa ylös.
"Tämä Mrs. Micawber'in ajatus, rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber, vetäen paidankaulustansa yhteen leukansa alle ja katsellen minua syrjäpuolelta, "on totta puhuen se harppaus, johon viittasin, kun minun viimein oli ilo nähdä teitä". "Sanomalehdissä ilmoittaminen käy jotenkin kalliiksi", muistutin minä epäileväisesti. "Juuri niin!" lausui Mrs.
Samalla alkoivat hänen avonaisten silmiensä terät pyöriä tehden mahdottomaksi lukea hänen ajatuksiansa; peittäen luihun ja luikertelevan katseensa puoleksi suljettujen silmäluomiensa ta'a vastasi vastustaja englantilaisen veijarin kaunopuheliaisuuteen kujeillen leukansa kapeaksi ja sileäksi kärpänkuonoksi.
Hän oli tavattoman pitkä mies, valkohapset jakautuivat säännöllisesti kahdenpuolen kaunista muotoa. Silmänsä olivat ruskeat ja vilkkuilivat yhtä mittaa. "Hyvää iltaa armollinen Aurell-rouvaseni", sanoi hän tervehtiessään emäntää ja teki samalla niin syvän kumarruksen, että satutti leukansa pikku rouvan päähän.
Ja ketä neiti haluaisi tavata, jos saan luvan kysyä? sanoi hän koettaen muka nähdä ensimäisen napin seutuja ihan oman leukansa alla, ja siksi venytti huulensa kovasti eteenpäin. Jos muistatte, sanoi Helena, oli kerran kysymys eräästä Henrik Lehtosesta, joka on kotiseudultani. Jaha. Se käy laatuun. Tirehtöri avasi luettelokirjansa. Aivan oikein. Henrik Lehtonen, tappelusta. Kyllä minä muistan.
Tuo pieni tyttö makasi selällään ja piti suonenvedontapaisesti peitettä leukansa kohdalla aivankuin tehdäkseen siten vastarintaa, estääkseen kenenkään nostamasta häntä tuosta sängystä, jossa hän välttämättömästi tahtoi maata.
Ei se tullutkaan hywäksi, niinkuin minä silloin luulin", sano! Asari. Hänen leukansa järkähteli, kyyneleitä wälähteli hänen silmissään; hän purskahti itkemään ja tarttui kiinni Heikin kaulaan. Molemmat ystäwykset itkiwät, sillä kummallekin tuli mieleen muisto menneistä ajoista. Asari muisti kuinka kauas hän oli jo ehtinyt turmeluksessa, joka kaikki oli ensimäisen erehdyksensä hedelmä.
Paavo Kontio osoitti peukalollaan sinnepäin, minne Pajalan herra äsken oli hävinnyt. Sinikka-rouva katsoi silmät suurina häneen. Pertti? Mitä hänestä? Onhan hän luonnollisesti teidän rakastajanne. Sinikka-rouva kääntyi nyt kokonaan ja nojasi samoin leukansa nyrkin varaan. Näin tuijottivat he jälleen kotvan aikaa toisiaan. Niinkö? Niinkö te todellakin minusta ajattelette? Niin.
Oli kuin isä olisi tirkistänyt oven raosta ja huutanut: "Missä isän piika?" Ja isä otti hänet syliinsä ja hän kääri kätensä isän kaulaan ja tuuheat tummat hiukset kutkuttivat käsivarsia ja musta pitkä parta tuntui karkealle kuin siihen painoi poskensa tahi leukansa. Sisko Marikin kiipesi isän polvelle. Ja pikku Elli nauroi kätkyessä kuin isä sille liverteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät