United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli uskomatonta, miten se ihminen käveli säärillään ja nosteli niitä aivan liian korkealle noin vain ylös ilmaan huippaillen. Hän käveli kuin sieluton ruumis mahtaisi kävellä, kun sielu lentäisi pois ja ruumis jatkaisi kävelyään. Ei, se oli naurettavinta mitä olen nähnyt... Se oli... Silloin näin, että hän oli Crangier, minun ihmiseni.
Ja siellä olisi kristallilinna, joka paistaisi monivärisenä... Ja kaunis puutarha... Kaikki eläimet olisivat kesyjä... Sieltä tulisi hän sitten aina käymään täällä, höyhenellä lentäisi... Höyhen laskeutuisi kotikartanolle... Hän säpsähti aivan kuin muistaen äkkiä jotakin, katsahti kuin jotakin etsien. Ja säikähti uudelleen niin, että vavahti.
Kenen ajatukset eivät lentäisi korkeuteen? Kuka saattaisi kantaa vihaa lähimmäistänsä vastaan, siiloin kun hän itse tuntee Luojansa ja Herransa suurta rakkautta ja hyvyyttä? Oi, ei toki kukaan. Löytyisikö joku semmoinen ihmislapsien seassa, niin hän ei ole itse vielä tuntenutkaan Jumalan rakkautta, ijankaikkista rakkauden lähdettä, ja sentähden on hänen sydämensä musta on pimeä!
Täällä ei enkeleitä näkynyt, vaan varmaankin lentelivät ne keskikaupungilla... Miksikähän eivät täällä?... Jos lentäisi tuohon kadulle joku, tai tuonne katolle... Miksikähän ei tullut?... Kyllä niitä oli siellä keskikaupungilla... Minkähänlaista siellä oli? Sitäpä hän sitten koko illan muisteli palattuaan keskikaupungilta, ajatteli ja uudelleen ja uudelleen muisteli ja kuvaili kuin kaunista unta.
Esimerkiksi se Hentusen Jannen luokki, jota se kehuu, se ei pitäisi kutiaan, vaan poikki lentäisi, kun ruuna nyhtäseisi niin täyttä voimaansa, jotta lautasille painuisi vähän kuoppaa ja selkä olisi ojona. Onko sinulla, Hyvärinen, niitä tulitikkuja?» »On niitä tässä.» »No annappas, että saa raapaista tulen piippuunsa. Siinä meidän talossa niitä menee noita tulitikkuja niin ettei ostamasta pääse.
Tuolla tuonnempana niin, mutta kuta alemmaksi silmäsi solutat, sitä totisemmaksi käy taistelu. Tässä edessäsi on taas ottelu elämästä ja kuolemasta, ja voitto on vain väkevämmän. Hymy karkaa huulilta, ja kasvoille kasvaa tuijottava jäykkyys, sillä tuntuu siltä kuin kallion kieleke joka hetki allasi kahdeksi lentäisi ja sinä sen selässä syöksyisit suin päin suvannon pohjaan.
Jos hän olisi rumakaan... Tai kun hän kuolisi... Taivas hänet perisi, sillä tuollaisten on taivaan valtakunta... Jumalan luo lentäisi, sielunsa kohoaisi pyhyyden ja kirkkauden asuntoon... »Vaan jos sinä Jumala olet viisaudessasi määrännyt hänelle elämän päiviä, niin auta häntä aina oikealle tielle», rukoili äiti hartaasti ääneensä. Elsa heräsi.