United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Saas tästä sitten vielä kerta, Murdoch», sanoi Dalgetty, »minä juon sun terveydeksesi, mainiten sinua omalla ristimänimelläsi paremman onnen vuoksi. Tämä viini tuntuu olevan Calcavellaa. No, veikkoseni Murdoch, uskallanpa sanoa, että sinä ansaitsisit itse vanginvartijan viran, koska näyt monta vertaa paremmin kuin päällysmiehesi ymmärtävän, minkälaisessa ruuassa onnettomuuteen joutuneita kunnon herroja tulee pitää. Leipää ja vettä! Hyi häpeä hänelle! Johan se, Murdoch, olisi saattanut markiisin vankihuoneen pahaan maineeseen. Mutta minä näen, että sinä tahtoisit puhutella tätä ystävääni Ranald Mac Eaghia.
Rauha, tulleeko se maalle Ennen katoomista maan? Milloin koittaa hurskahalle Rauhan hetki, milloin vaan? Herra, koetusaikanain Rauhallas mua tue ain'; Anna toivo saapumahan Iiäisehen rauhan maahan! Keväällä 1879. N:o 345. Herra kaikki mailma janoo Runsautes lähteellen, Leipää jokapäiväist' anoo Sulta mielet tuhanten; Ja sa helmas aukaiset, Luodut kaikki ravitset.
Kauan aikaa kului ennenkuin tämä tapahtui. Varamme olivat jotenkin vähäiset, vaan oikeaa hätää emme kuitenkaan kärsineet. En minä vaan taida muistaa koskaan ruokaa pyytäneeni, saamatta kuitenkin kalaa ja leipää. Meidän maamökkimme ei myöskään ollut niin ikävä kuin joku kukatiesi luulee. Suvella oli se vilpeä, talvella lämmin, jonka tähden metsää tulee kiittää. Aurinko kurkisti aina ystävällisesti alas katossa olevan lasin läpitse, sillä täällä hän ei koskaan nähnyt muuta kuin järjestystä ja puhtautta.
Helena nauroi kohti kulkkua tallin ovessa. Pruu. pruu! huusi Georg ja hänen äänensä muuttui vähitellen itkeväksi hätähuudoksi. Kuski tuli tallista. Sjoh, sjoh, pani hän ojennetuin käsin hevoselle, joka ei heti antautunut. Poni tiesi, ettei kuskilla ollut leipää, eikä tullut luo, vaan juoksi suoraan tallia kohden, jonka ovelta Helena tarttui sen suitsiin. Georg itki ääneen.
Ja sehän sopi hyvin, kun Iikka oli joutuisampikin kuin ruuna. »No nyt, Iikka, tulee pitempi taival, kaupunkiin», tuumi isäntä Iikalle. »Kyllä se menee hiljalleen, eikö niin?» Turha kysyäkään. Iikka malttamattomana hopitti isäntää, joka hommaili kaupunkieväitä, leipää ja voita itselleen ja Iikalle ja nisuleipää ja limunaatia sairaalle.
Sitten hän meni päällyswaatteensa tykö, otti sen powilakkarista ison tukon papereita, joiden kaikkien kanssa hän palasi isänsä rinnalle penkille istumaan ja sanoi hänelle: "taas minä olen saanut uutta lukemista, ja näissä on yksi runo niin mieluinen mielestäni, luultawasti sen tähden kun se koskee meihin niin paljon; sen nimi on: 'Talonpojan salonki. Sen lausun nyt heti tässä teille; se kuuluu näin: "Kun tulee aamu maanantain, Ma, kontin selkään siwaltain Taas lähden korpeen koettamaan: Perheelle leipää hankkimaan.
Norine oli nyt kuohuksissa katkeruudesta, ilman leipää, ilman minkäänlaista ammattitaitoa, ilman nuoruutta ja ilman toivoa. Mutta mitä voisi hän tehdä? Kun kerran on joutunut allikkoon, niin täytyyhän sinne jäädä.
Taanoin haukuin schrandenilaisia villipedoiksi, nyt käsitän, että oma sukuni heidän ihmisyytensä on tukehuttanut. Taanoin oli tämä nainen minusta liian tahrainen voidakseni hänen kädestään ottaa palan leipää, nyt seison itkien hänen haudallaan.
Liikutettuna hän katseli, miten Tarvisiumin lähiseudun talonpojat riensivät avatuista porteista kaupunkiin ja tarjoilivat hänen nälkiintyneille gooteilleen leipää, lihaa, juustoa ja viiniä. Gootit riensivät kaupungista ulos ja käsi kädessä viettivät germaanit ja italialaiset ilojuhlaa sen johdosta, että äsken oli yhteisvoimin saatu vihollista vahingoitetuksi.
Sanooko veli niin? kuohahti Svanholm ja kavahti seisoalleen kuin tappelunhaluinen kukko. Sanon kuin sanonkin, vastasi koulumestari. Parempi on pala leipää kuin kappale lyijyä, parempi olkikaton alla kuin leiritulen ääressä, parempi kirja kuin säilä, parempi elovainio kuin tappotanner.