Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Murheemm' riensi kyynelvirtahaan Tuon taivaan-immen tähden, Mut taivaan murhe kyyneleistä leimahteli, Polttaen autuaast. Jylhä kuusisalo kaskeksi on kaattu Pohjarintehelle Kontiolan vuoren, Jossa, ennen lankeemista talven lumen, Moni kirves läimähteli päivää monta Kouras monen urosen, ja metsä kaatui.
Sillä luulipa moni pienoinen, että tuomion hetki oli tullut, koska tulessa uiskentelivat maa ja taivas, koska leimahteli, sälähteli, ja koska kauas kiiriskeli kamoittava jyrinä, koska satoi ankarasti ja metsä murheisesti kohisi. Juhani, huomattuansa eukkojen toimen, koroitti vaan aina kirouksensa mahdin, mutta koroittivatpa naisetkin rukouksensa äänen.
Jospa te olisitte nähneet kuninkaan siellä, pojat, ja Cronstedtin sitte! Hei pojat, nepä miehiä olivat, ne, ja Cronstedti, sepä löylytti ryssiä, että sydän rinnassa ilosta leimahteli!
Nuorimies hierasi silmiään, vielä kerran, toisenkin, mutta sitten yht'äkkiä levisi onnekas ilme hänen kasvoilleen huulensa hymähtivät ja silmissään leimahteli sisäisen hehkun synnyttämä salamoiva väike. Hän oli taaskin vapaa, oikeutettuna astumaan pystyssä päin omia teitänsä, työhön ja elämään! Eläköön vapaus! Reippain askelin hän katua pitkin riensi siltaa kohti, joka johti kaupunkiin.
Savupatsaat, jotka kohosivat laakson päälle, alkoivat nousta yhä korkeammalle ja sitten yht'äkkiä kadota, ja kirkkaita salamoita leimahteli läntisten vuorten päälle kokoontuneiden pilviryhmien välissä.
He lensivät täyttä nelistä, hevosten kavioiden kopse kaikui kalliosta kallioon, heidän ratsastaissaan pitkin Elvira-vuorta. Näin laukkaa ratsastustaan jatkaessaan, näkivät he Alhambran vuorelta näkyvään vaalahkaan tuleen kaikilta haaroilta vastattavan; tulia leimahteli ehtimiseen palamaan vuorten vartijatorneissa.
He muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan erämaista, lumotusta ilmasta siellä ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin halki tumman yön. Niinkuin siellä nuolet säkenöitsivät ja pyssyt leimahteli, niin leimahteli heidän povensa kummallisesta halusta ja innosta.
Mitä minä tiedän sanantuojista? Olenko koskaan peljännyt brittiläistä hallitusta? Se on kaikki valhetta! Silloin elä kysele häneltä sen enempää. Mutta sano: oli kerran virvatuli. Se leimahteli ja välähteli ja himmeni ja sammui eikä kukaan siitä välittänyt. Sehän oli vain virvatuli.
Mutta keskellä tätä helpoitusta leimahteli aina ajatus: »Kuinka paljon onkin minun poikani kadottanut tässä naisessa! Oletko sinä ehkä syypää siihen?» Kuin Kornelia nousi ylös pois mennäkseen, Holt sanoi: »Uskallanko uskallanko minä toivoa saavani nähdä teitä vielä kerran?» »Minä tulen niin kauvan kuin jaksan.» »Vai niin nythän minä näen ette tekään ole terve.» »En.»
Päivän Sana
Muut Etsivät