United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kuta enemmän kreivi katseli tyttöä ja kissaa, jotka temmelsivät lattialla, sitä enemmän hän alkoi tuntea sydämessään ahdistusta. Hän luuli näkevänsä kaksi pikku paholaista leikkimässä turkkilaisella matolla ja oli eroittavinaan kipenien räiskyvän toisen vaaleilta kiharoilta ja toisen vaaleankeltaisesta turkista. Hän oli kuulevinaan äänen, joka huusi hänen korvaansa: Takaisin, takaisin!
Eikö mitä, nehän osaavat kaikki uida. Missä on Eyolf! Ole rauhassa. Rauhassa. Eyolfhan on puutarhassa leikkimässä. Ei hän puutarhassa ollut Ooh, kunhan se vain ei olisi hän! Kenen lapsi se on? Se ei ole Eyolf! Se ei ole Eyolf, Rita! Shyy; ole nyt hiljaa! Anna minä kuuntelen, mitä he sanovat. Mitä ne sanoivat? Sanoivat: sauva uipi! Ei! Ei! Ei! Eyolf! Eyolf! Oo, vaan heidän täytyy pelastaa hänet!
Mutta siellä oli päärynäpuun alla ihana paikka, jossa voi puhella ja nauraa ja pitää oikein hauskaa. "Kuuletko", sanoi Mathieu, "minä en salli sinun käydä siellä leikkimässä Thérèsen kanssa. Se rakas lapsi on hyvin kiltti. Mutta se on talo, jonne sinä et saa mennä. Nyt he jo tappelevatkin keskenään, sen minä olen kuullut." Se oli totta.
Kiitos, kiitos siitä! Ja silmätkää vähän Eyolfia samalla. Niin, Eyolf, tosiaan! Missä Eyolf on tänään? Minulla on jotakin hänelle. Hän on siellä jossakin leikkimässä. Todellako! Vai niin, että hän on alkanut leikkiäkin nyt? Muutenhan hän tavallisesti istui vain sisällä lukemassa. Se on loppuva. Hänestä on tuleva oikein vapaanilman lapsi. Kas, se on oikein! Ulos vapauteen hänkin, poika parka!
Tällä puolen oli rauhallisempaa nuorisoa leikkimässä, lapsia, nuoria tyttöjä ja muutamia vanhempia poikia, jotka eivät välittäneet niin jokapäiväisestä huvituksesta kuin taistelu pohjoispuolella valleja oli.
Tosin hänen sydäntään omituisesti tuimasi, kun hän kuuli hirnunnan tienristeyksestä, mutta toisakseen se oli ilahduttavaa. Pojat olivat taas leikkimässä hevosta maantiellä. Oli kaunis, leppoisa talvipäivä. Iikka oli juoksuinnossa ja ansio oli hyvä. Muuan mies pysähtyi katselemaan poikia, jotka olivat leikkimässä maantiellä pitäen iloista, raikasta ääntä. »Hevosillako te olette?»
Pyhäin miesten päivän edellisenä sunnuntaina olivat lapset taaskin leikkimässä lukitun kotitalonsa edustalla he olivat kuni lumotut siihen paikkaan ; silloin tuli sinne rusthollin-emäntä Hochdorffista päin; hänellä oli suuri punainen sateenvarjo kainalossa ja musta virsikirja kädessä.
Pienenä poikana oli hän enimmiten jätetty itseksensä ja saanut päiväkaudet juosta ulkona leikkimässä; sillä äitillä oli tarpeeksi vanhimmassa pojassaan ja isällä oli niin paljon tointa ja huolta kartanon hoidossa, joka eneni enenemistään, että hänellä oli varsin vähän aikaa kasvattaa poikaansa, niinkuin hänen olisi pitänyt.
Minä olen kuullut, että teillä on kesy karhu täällä? kysyi korkea herra, jonka edessä itse asemapäällikkö seisoi pää kunnioittavasti kumartuneena. Saako nähdä sitä? Herra tirehtöörin ei tarvitse muuta kuin viheltää. Korkea herra vihelsi ja Nalle laukkasi heti pihaan rannasta, jossa hän juuri oli ollut leikkimässä lasten kanssa.
Kartanolle tullessa oli hänen lapsensa pihalla leikkimässä. Kalle tunsi heti heidät, mutta lapset eivät tunteneet isäänsä. Kuinka kauniita ja terveen näköisiä he olivat ja kuinka paljon he olivat kasvaneet ja varttuneet! Vesikierteet nousivat isän silmiin. "Onko teidän äitinne kotona?" kysyi Kalle pelokkaasti.