Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Vallattomat auringonsäteet leikkivät neliölaitteisella lattialla ja loistavilla seinillä ja vielä veikeämpinä ilakoivat onniautuuden lämpöset säteet nuoren Glaukuksen sydämessä. »Olen nähnyt hänet», hän sanoi mitellen ahtaan huoneensa lattiaa, »olen kuullut hänen puhuvan olen puhutellut häntä. Olen kuunnellut hänen kaikuvaa lauluaan ja hän lauloi kunniasta ja Kreikasta.
Eikö hän sitten tiennyt, että hän, Eugen, ei rakastanut mitään maailmassa niin kuin hänen lauluaan eikö hän tiennyt, että sillä juuri hän oli valloittanut hänen sydämensä? Dora otti kitaran seinältä, istuutui pöydälle, kuten hänen oli tapana tehdä laulaessaan, viritti kitaransa, näpähytteli sitä hieman ja alkoi laulaa.
Mutta ihmeellinen innostus elähytti äidin; hänen silmänsä säihkyivät kirkkaina eikä hänen äänensä milloinkaan sointunut niin kauniisti, niin puhtaasti kuin hänen jatkaessansa lauluaan: «Sinä kutsut isäni, tottelen, oi hyvästi, ystäväkullat, Ikikiitosta sulle mä laulelen ja nyt luoksesi tahdon tulla.»
Hiljaisuus vallitsi yltympäri; vain Morelle lauloi yksitoikkoista lauluaan. Ihmeissään katsahti isä Merlier päällikköön, ikäänkuin kysyen, oliko jo kaikki lopussa. »Nyt tulee päärynnäkkö», sanoi päällikkö, »älkää jääkö tänne, se olisi vaarallista». Hän oli tuskin sanonut tämän, kun kuului voimakas yhteislaukaus.
Hopea helähtää, edut elämöivät, kulta raudan kukistaa. Kurja, vaivainen vuosisata! Maa maahan liitetään, tuliliitot tehdään, valtojen vanteet tilkitään. Aika laulaa lauluaan. Tehtaat temmeltävät, hammasrattaat ratisevat, vettä, verta roiskuttavat. Milloin valkenet, vuosisata? Työmies nousee, maa järisee, valtaistuimet vapisevat. Aika laulaa lauluaan.
Ei kahta kolmannetta! kehoitettiin yhä, ja Kari oli jo aikeissa kolmatta lauluaan aloittaa, kun kuului toitahdus tuvan seinän takaa ja pojat alkoivat ulkona huutaa: Markkinamiehet tulevat! markkinamiehet tulevat! Soitto keskeytyi, ja kaikki väki pullahti tanhualle tulijoita vastaanottamaan. Järven päässä näkyi musta joukko lähenevän.
Tänne sattui tulemaan joukko tanskalaisia ylioppilaita. Koko täkäläinen yleisö oli kokoontunut pihamaalle ja parvekkeille, kuuntelemaan heidän lauluaan. He lauloivat laulun toisensa jälkeen niin innokkaina, että jo hämärsi ennenkuin lopettivat. Laulujen joukossa oli osa eräästä raittiuskantaatista.
Ruustinna istuutui keinutuoliin ja sanoi: »Voi kuinka täällä tuntuu somalta, kun tuolta puutarhasta tulee tuomen ja kukkien tuoksu. Meistä oli niin hauskaa tänne tullessa istua tuolla tiepuolessa kivellä, kun siinä vieressä komea tuhatvuotinen honka humisi haamun tuulessa laulaen viatonta luonnon lauluaan. Tulin ajatelleeksi, säästääkö tukkilaisen kirves sitäkään.
"Kosken huminasta soivat Sanat kauniit, kamalat; Selittää kun niitä koitan, Toisiinsa ne haihtuvat". "Kyllä kerran kosken kumman Laulun täysin ymmärrän: Kyllä mieltä ikä antaa, Silloin sanat selitän". Näin hän mietti. Vuodet vieri; Mieheks varttui poikanen. Harhailtuans maailmalla, Joutui kotiin lapsuuden. Lauloi koski voimakkaasti Ikivanhaa lauluaan.
Mutta eipä siinä kyllä. Metsän reunaan ilmaantui harmahtava eläin ihailemaan hänen lauluaan; se astui hitaasti häntä kohden, tavan takaa seisattuen aivan kuin lupaa pyytäen lähestyäkseen. Ja Helena huomasi eläimen.
Päivän Sana
Muut Etsivät