Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ja siinä hän onnistuikin; sävelet, jotka hän loihti esiin, veivät hänet toiseen maailmaan, ja hän unohti ihmiset ympärillään, paitsi yhtä, jonka kuva väikkyi hänen sielunsa silmien edessä. Hän alkoi laulaa erästä Eugenin lempilaulua, ja hänestä tuntui kuin olisi hän istunut siinä aivan yksinään ja lemmitylleen laulanut heidän nuoren onnensa laulua.
Mun itkeä pitäis kyllä, Mut olenkin iloinen". Juopuneen lailla läksi pormestari samoelemaan pitkin niittyjä, nurmia. Yhä kauemmaksi riensi hän kuolon käymästä talostaan. Hänestä tuntui kuin olisi joku paha henki yhä kuiskannut hänen korvaansa nuo jumalattomat sanat, joita suntio oli laulanut.
Mutta kun hetki yhä lähestyi, kun huomasin että sen täytyy tapahtua silloin kaikki minussa pimeni. Mutta viimeisenä yönä oi! se oli ihmeellinen yö silloin tapahtui minussa muutos. Tiedäppäs, Cecilia, minä olen laulanut esikoiseni kuolinvuoteella iloisesti, oikein riemuisasti! Nyt en enää sitä käsitä.
Niin minunkin mielessäni Keväthelle, tuuli, kaste Herätti himojen tulvan, Hävityshaluisen parven, Villimmän kuin metsän karja Janoisena, nälkäisenä Herätti käteisen kyynkin: Sen sihinä, sen sohina On vereni vellotellut, Etten voi levätä ennen Kuin olen laulanut Väinön Suin sytehen, päin savehen, Parrasta Puhurin suohon. VANHA JOUKO. Kateus syö miehen mielen, Että ei tuhoa tunne.
Hän ajatteli Ison-Svennin Ollea, jonka piti saaman niin paljon selkäänsä nyt, kun ei isä ollut kotona, joka olisi voinut estää sitä. Juuri kun hän istui ja itki, kuului metsässä ääni, joka lauloi kansanlaulun. Elsa kuunteli. Niin ei laulanut isä eikä äiti, se oli joku kylästä. Siinä samassa tuli hyvissä vaatteissa vaatetettu poika esiin polkua myöden.
Mies myö ei kallihintaan niin halpaan palkkahan. Mut jos mielin hän mulle antaa, mitä teille hän antava on, voin pääni ma pystyssä kantaa ylös taivahan ilohon. Ja kun kerran täältä mä lähden, sama miksi mun vereni juoks: olen laulanut laulun tähden ja taistellut taistelun vuoks. Ylös, miekkoset, ja laivaan, päin rantaa vihollisen! Pian toisemme portilla taivaan me tapaamme jokainen.
AINA. Lienenpä tehnyt väärin, ett'en ole laulanut useammin, mutta laulaminen on ollut minulle vastenmielistä aina tuosta onnettomasta päivästä saakka... Tiedäthän... ARO. Kyllä tiedän. Tuo kovan onnen päivä, jolloin Taavi sattui riitaantumaan Pertin kanssa. Eipä ihmettä, että se tapaus vaikutti sinuun niin masentavasti. Mutta tänään on mielesi virkeä, sen näen silmistäsi. AINA. Niinpä on.
Mutta luonnonlapsen tarkalla vaistolla, joka aina neuvoo, mitä hänen on tehtävä, tarttui Ester uudelleen harpun kieliin ja aloitti virren raittiisti ja heleästi, niinkuin olisi metsän kuusille laulanut. Kreivi kuunteli. Tässä mutkattomassa, liikuttavassa sävelessä oli jotakin, mikä sai hänen sydämensä heltymään.
Aivan selvään erotti, että se panee: »Isä laulaa lapsellensa, sirkuttelee sievällensä, hyvällensä hyräileepi, pilpattaapi pienellensä», niinkuin isä oli Elsaa tuuditellessaan laulanut. Tai: »Tilu tilu talla, taivahan alla ei ole toista Elsani moista.» Niin oli isä rallatellut Elsan kanssa tanssiessaan ja meiskatessaan. Ja kun kuunteli, niin aivan sillä lailla se kello naksutti.
... "Käsivarteni on hänen vyötäistensä ympäri, ystäväni! tukevasti ja uskollisesti, niinkauan kuin kapteeni Lind kyntää aaltoja"... "Vielä mitä!" sanoi Saara pilkallisesti, "sitä virttä on hän jo monasti laulanut!" ... "Ja jos tahdot tietää hänen nimensä, se kaikuu kuin soitto joka kerta kuin minä kuulen jonkun lausuvan sitä niin"... Vaan nyt tuntui Rejer'istäkin jo menevän liian pitkälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät