Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kun kevätvedet alkoivat ruveta pääsemään valloillensa, silloin lähti seppä toisiin pitäjiin alasimia tekemään. Hänellä oli suuri, siannahoista tehty laukku, johon mätti kaikki pajavärkkinsä. Sinne hän pani hirmuiset aseensa: vasaransa, paljunsa, pihtinsä, hakkunsa ja yksinpä alasimensakin. Siitä tuli aikamoinen tarakka, jota ei tavallinen mies saanut maastakaan kohoutumaan.
»Ole vaiti, ystäväiseni», muuan ääni virkkoi koiralle, »vieraan askelet eivät häiritse isäntääsi». Nuori kristitty tunsi äänen ja kääntyessään hän kohtasi saman vanhan, salaperäisen miehen, jonka hän oli nähnyt natsarealaisten kokouksessa. Vanhus istui sammalen peittämällä kivenjärkäleellä. Hänen vierellään oli matkasauva ja pieni laukku.
Ryökkynä kävi itse siitä ilmoittamassa postimestarille. Juonas. Miksikä sitä nyt kannetaan. Joo, kyllä minä sen tiedän. Postiljooni. Salaisuus ? Juonas. Niin, se tulee ryökkynän hyväntahtoisuudesta. Postiljooni. Mene hiiteen! Juonas Juu, juu, kyllä se Mattsson jo on näitä meidän katujamme laukku kainalossa muutamia vuosia mittaillut.
Puuhatessaan niinkuin muutkin korkeat päälliköt, saadakseen väkensä jälleen kokoon, kohtasi Crawford Maasjoelle käyvän kadun kulmassa Le Balafrén, joka vakavasti ja hiljakseen asteli rantaa kohti, kantaen verisistä hiuksista ihmispäätä, yhtä huolettomasti kuin jos se olisi ollut metsämiehen laukku. »Mihin nyt, Ludvig?» kysyi päällikkö. »Mihinkä tuota raadon kappaletta kuljetat?»
Siltavouti lähti siitä lompakkoa nimismiehelle viemään, mutta ei Olkkolan isäntä sittekään ottanut uskoakseen, että se oli sama kadonnut kappale, josta oli niin paljo melua ollut. Pitkin kesää kuulutettiin sitte kirkossa, että jos kuka laukku- tai muita venäläisiä sattuisi näkemään, niin pitäisi heitä kehottaa käymään nimismiehen puheilla.
Seuraus oli, että Petrean laukku täyttyi hedelmillä, ja nauhat ne jäivät rahan puutteessa ostamatta. «Mutta onhan Louisella niin paljon vanhoja nauhoja!» ajatteli Petrea lohduttaen sillä itseään, «hän kyllä lainaa minulle niitä.» Petrea ajatteli samalla tavalla kuin kaikki muutkin huonot säästäjät.
Mutta juuri kun he tulivat sille kohdalle metsää, mistä polut erosivat eri torpille päin, kuului Kinturin torpasta päin kimakkaa ja vihasta koiran haukuntaa. Miehet seurasivat Kinturin polkua vähän matkaa ja näkivät, että koira haukkui kulkukauppiasta, joka suuri laukku selässä näkyi juuri astuvan tuvan ovesta sisälle. Siiloin miehet menivät Kinturin torpalle.
Posti tuli! huudettiin ja laukku kannettiin sisään. Naimi riennätti laukun rovastin kamariin, ja ruustinna meni jälestä. Hanna ja Kaarina jäivät istumaan ompelupöydän ääreen. He eivät odottaneet kirjeitä keneltäkään. Ei tullut nytkään mitään Robertilta, huokasi ruustinna takaisin tullen, mutta tässä on sinulle, Kaarina, Laurilta. Kädet helmassa jäi ruustinna avutonna istumaan.
Huomenna olisi taas taipaleelle lähtö. Olisi aitassa sija, sanoi Marja. Vie, Juha, vieras levolle. Juha lähti edeltä näyttämään tietä. Shemeikka meni mukana, mutta kääntyi porstuassa takaisin tupaan. Jäikö mitä vieraalta? kysyi Marja. Koko laukkuhan jäi. Eipä vähän jäänytkään, kun koko laukku. Shemeikka nosti sen olalleen toisesta viilekkeestä, Marjan auttaessa toisesta.
Huomaa Hurtta luona takan kuurullansa kumman jonkin, äkkää silmäpuolen akan: siinä etsimänsä onkin! Roikkuu päällä paidan risa, riippuu rinnat häijyt hällä, konkelona koivun visa niinkuin lentoon lähtijällä. Kiroo Hurtta kolminkerroin: »Tuoss' on laukku, siinä naukku! Ensin syödään, juodaan herroin, sitten vielä viime paukku.
Päivän Sana
Muut Etsivät