Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Laukku käsivarrella ja vaapotellessaan yhä jutellen vaapotteli hän pois oven luo, johon hän pysähtyi kysymään, antaisiko hän meille kiharan hiuksistansa. "Enkö minä ole oikea liehu?" lisäsi hän, niinkuin selitykseksi tähän tarjomukseen, ja, sormi nenän varrella, lähti hän tiehensä.
Vähän aikaa marssittuamme poikkeutettiin meidät isolta maantieltä vähän vasemmalle, jonka jälestä kuljimme oikoteitä pitkin peltoja. Nämät olivat paikoittain hyvin vetelätä ja sitkeätä savimaata, joka tarttui saappaisiimme suurina möhkäleinä, niin että oli oikein vaikea marssia; olipa ikäänkuin olisi ollut "laukku" jaloissa.
Meidän hurraa kankaat kaikuu, Niinkuin tuhat ääntä ois, Vaarat virkkaa, rannat raikuu: Väkivalta täältä pois! Laukku selkään, miekka vyölle, Tulikeihäs olalle! Vihurina veren työlle Rientäkäämme rajalle! Meidän tääll' on niityt, pellot, Meidän lehdot, laaksot, puut; Meidän karjan kuuluu kellot; Meidän maata ei saa muut. Kas, kuin sotalippu liehuu, Entäin kohti etelää!
Kun kahvit oli juotu ja hetkinen puheltu, poikkesi Väinö käymään pirtissä ja palasi sieltä kädessään pieni laukku ja sanoi: »Joulukuusta teillä ei ole, mutta joulupukki se kuitenkin täällä tulee vaivaisena syntisenä valitellen, että hänellä poloisella pojalla ei ole kaikille antamista.» Sitten hän laski laukkunsa kauemmas pöydästä kasvien vieressä olevalle tuolille.
Nyt oli valennut se päivä, jona piti tapahtua kaikki ne kolme tutkintoa. Niinpä jo ihan päivän valettua nähtiin Jänislahden pappilaan tulevan miestä ja naista, nuorta ja vanhaa, millä kontti, millä laukku kielellä painaen evästä täynnä, mistä näkyi, että on lähdetty kerrassaan enemmäksi aikaa. Mutta kaikilla oli surullisen ja epätoivoisen näköinen leima kasvoilla.
Kovin tuntui Matin sydäntä helpottavan kun pääsi tytöstä erilleen. Seuraavana päivänä oli Matin laukku jo määräpaikassaan, sillä Maija oli niin ahkerasti etsinyt, että oli sen saanut käsiinsä ja lähettänyt heti kaupunkiin. Kun Matti oli ollut viikon päivät kaupungissa, tuli Maija yht'äkkiä hänen majapaikkaansa.
Tyttö koki puhetta vireillä pitää, mutta se ei onnistunut. Lyhyesti ja kylmästi vastasi Matti vaan "on" taikka "ei." Heidän mennessään kaupunkiin kävi niin ohrasesti, että heidän huomaamattaan putosi Matin pieni laukku, jossa oli hänen omat eväsvaransa ja tärkeät asiapaperit. Matilla ei ollut tiedossa mitään majapaikkaa kaupungissa.
Hän ei ollut heitä näkevinäänkään, loi mahtavan katseen väkijoukon yli, mutta kuuli kuitenkin muutaman akan äänen takanaan sopottavan: »Katoppas, minkälainen tuolla on laukku selässä.» Vai niin, se oli siis tämä hänen matkalaukkunsa, joka herätti heidän huomiotaan. Se häntä nauratti, mutta oli samalla vähän mieliksikin.
Tuossa oli piironki, jonka yli-osa sopi muuttaa kirjoituspulpetiksi, jonka vieressä Uriah'n oli tilaisuus iltaisin lukea tai kirjoittaa; tuossa Uriah'n sininen laukku, maaten pitkällänsä ja oksentaen papereita; tuossa komppania Uriah'n kirjoja, Mr. Tidd etupäässä; tuossa nurkkakaappi, ja tuossa tavalliset huonekalut.
Näytti siltä kuin Aslak olisi tuntenut raittiin tuulenpuuskan ympärillänsä kun hän seisoi laukku selässä ja sauva kädessä valmisna lähtemään. Silmänsä loistivat ja jalka astui niin kepeästi. "Pysy kaukana mustalaisten tieltä, äläkä kulje kenenkään seurassa", sanoi Liv, kun Aslak astui kynnyksen yli. "Sen sulle lupaan", sanoi Aslak ja katseli ikävöiden vihriäistä vuoren-rinnettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät