Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Etkö milloinkaan enää vaella tällaisilla jumalattomitten retkillä? En koskaan; päästäkää irti! Päästetään irti mies kurja, ehkä parantaa tapansa. Puhu Matti, puhu sinä, sanoi Yrjö, kyllä minä teen, minulla on kaksi kovaa kouraa, sinulla on pää. Armahtakaa minua pienten lasteni tähden, rukoili taas Himmeliini.
Minun kävi nokalleni, ja sanoin paljostujalle: »minä olen kauvan elänyt lasteni keskellä, enkä ole koskaan huomannut mikä niistä olisi huonoin ja hävitettävä, vaan koska sinä näytät olevan niin mestari tietämään että niitä on liikapaljo, niin mahtanet senkin tietää mitkä niistä pitäisi hukata; lähdetään yhdessä meille, tee sielä vaalisi ja työsi». Se toki auttoi.
Minua ei velvollisuus pidätä tehtaassa, vaan leipä ja särvin ja lasteni elämä. Niin se on.» »Oliko se Jacksonin syy?» kysyin. »Hänen olisi sietänyt saada korvaus. Hän oli hyvä työmies eikä rettelöinyt koskaan.» »Teillä ei siis ollut tilaisuutta kertoa koko totuutta, niinkuin olitte vannonut tekevänne?» Hän pudisti päätään.
Fredrik ei kuunnellut enempää; hän pisti piirustuskääreensä kainaloonsa ja, heittäen vieraasen silmäyksen, jossa häpy ja inho kuvastuivat, sanoi vapisevalla äänellä: "En ole petturi enkä rahoilla ostettava". Sen sanottuaan kiiruhti hän asuntoonsa. Muutaman päivän perästä kutsutti herra Kartmann Fredrikin luoksensa. "Missä ovat ne piirustukset, joita olet tehnyt yhdessä lasteni kanssa?" kysyi hän.
Minun lasteni kanssa ei muilla kuin minulla ole mitään tekemistä. Ja sitten minä kysyn, onko se sopivaista, että vaimoni antaa teidän juosta minun lapsieni perässä? Ettehän te vaan aijo viedä poikaa vaimoni luokse, toivon minä? Mitä me tekisimme tuolla talonpoikaispojalla, jossa on ehkä kaikki paheet? Voitteko te kuvitella mielessännekään häntä meidän kodissamme?
Mutta minulla oli ystävä mukanani, uskollinen ystävä, joka muistutti minulle niitä aikoja, jolloin ihmiskauppias ei ollut vielä ottanut minua kiinni, vaan jolloin vapaana ja onnellisena kuljeskelin saareni metsissä, vaimoni ja lasteni kanssa ... se ystävä oli koirani.
Ei, ei ole sitä minulle koko maan päällä. Astun siis Jumalan tuomio-istuimen eteen isäni, vaimoni ja lasteni kiroamana; minun nälkään kuolevaisten lasteni surkeat huudot estävät vielä kuolemassakin minusta viimeisen lohdutukseni!" "Rauhoitu, onneton ystävä parkani!" lohdutti häntä pappi. "Jumalalla on armoa ja apua kaikille, miks'ei sinullekin.
Mutta he kuulivatko jotain vai näkivät jotain, jota en minä enää voi nähdä enkä kuulla he vaan kohosivat ja aamutuulen vieminä hiljaa, tasaisesti etenivät ... etenivät ... hajosivat ... katosivat... Olin antanut heille sen irtautumisen, joka oli ollut unelmaini unelma. Itse puolestani tuskin voin lasteni lähdettyä kunnolleen enää seistakaan.
Mitä silloin teet? Lepään taikka koetan parhaani mukaan nauttia vaimoni ja lasteni kera työni tuloksista. Ja mitä laatua ovat sinun nautintosi? Iloitsen tämän elämän antimista. Etkö koskaan toisen, korkeamman elämän? Eikö sielusi koskaan ole tuntenut sammumatonta janoa sinne, missä on kaiken valkeuden ja vanhurskauden alkulähde? Ei. En tunne sitä elämää.
Ja jos sinulle on mahdollista, tee sovinto Petrovitschin kanssa; kenties hän sentään tekee jotain lasteni hyväksi, kun minua ei enää ole.
Päivän Sana
Muut Etsivät